Keskusta ei jarruta Nato-ratkaisua
Suomalaisten enemmistö kääntyi kannattamaan liittymistä sotilasliitto Natoon Ukrainan sodan seurauksena. Jäsenyyden kannatus on vain vahvistunut sodan jatkuessa.
Ylen maanantaina julkaiseman mittauksen mukaan jo 62 prosenttia vastaajista kannatti liittymistä. Kysely tehtiin 9.-11. maaliskuuta.
Ylen edellinen mittaus tehtiin helmikuun lopulla. Silloin jäsenyyttä kannatti 53 prosenttia vastaajista.
Vastaavasti jäsenyyden vastustajien määrä oli pudonnut parin viikon aikana 28 prosentista 16 prosenttiin. Epätietoisten määrä oli kummassakin mittauksessa noin 20 prosenttia.
Mielipiteet ovat kääntyneet kaikissa väestöryhmissä Naton kannalle. Nyt myös naisten enemmistö kannattaa jäsenyyttä. Miesten ja naisten vastauksissa on kuitenkin vielä selvä ero, miehistä Natoon liittyisi 71 ja naisista 53 prosenttia.
Kaikkien eduskuntapuolueiden kannattajien enemmistö kannattaa nyt Natoon liittymistä. Esimerkiksi keskustan kannattajista 67 prosenttia on nyt jäsenyyden kannalla.
Julkinen keskustelu laahaa tällä hetkellä kansalaismielipiteen jäljessä. Niinpä jotkut asiantuntijat ovat katsoneet, että Nato-päätös olisi erityisen vaikea keskustalle. Keskustaa syytellään jopa Nato-päätöksen jarruttamisesta.
Todellisuudessa Nato-kysymystä on käsitelty keskustan sisällä jopa vilkkaammin kuin muissa puolueissa. Ylen gallupin tulokset eivät yllätä, jos on voinut seurata tätä puolueen sisäistä keskustelua.
Keskusta on varmasti valmis tekemään Nato-päätöksen siinä aikataulussa, mitä Suomen turvallisuuden vahvistaminen vaatii.
Keskusta on käynnistänyt myös ”tupailtakierroksen”, jossa kansalaisille tarjotaan mahdollisuus keskustella Suomen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä.
Keskustalainen eduskunnan puhemies Matti Vanhanen on puolestaan huolehtinut siitä, että kansanedustajat pääsevät keskustelemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta lähes päivittäin. Tällaista ulkopolitiikan ”parlamentarisointia” ei ole Suomessa ennen nähty.
Keskusta on varmasti valmis tekemään Nato-päätöksen siinä aikataulussa, mitä Suomen turvallisuuden vahvistaminen vaatii.
On syytä korjata sekin väärinymmärrys, että Urho Kekkosen perintö kahlitsisi jotenkin keskustan päätöksentekoa Nato-asiassa. Kekkonen kun piti yllä hyviä suhteita Neuvostoliiton johtajiin kylmän sodan aikana.
Kekkosen lähtökohdat olivat kuitenkin aivan toiset kuin tänä päivänä. Suomi jäi toisen maailmansodan jälkeen yksin, oli vain pärjättävä suurvaltanaapurin kanssa.
Kekkosen politiikkaa ohjasi pyrkimys vahvistaa Suomen itsenäisyyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia silloisissa olosuhteissa. Hänen johdollaan Suomi vaurastui, varmisti asemansa demokraattisena markkinatalousmaana ja avasi taloudellisia ja poliittisia suhteita länteen.
Nytkin on kysymys siitä, miten näissä olosuhteissa vahvistetaan parhaalla tavalla Suomen itsenäisyyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Tämä paras osa Kekkosen perinnöstä sopii edelleen keskustan päätöksenteon ohjenuoraksi.