Kaksoiskuntalaisuus saa paljon tukea kansanedustajilta, ja tätä mielialaa pitää hyödyntää ainakin tasausjärjestelmän uudistuksissa

Pääkirjoitus

Kaksoiskuntalaisuus saa paljon tukea kansanedustajilta, ilmenee Ylen selvityksessä, joka julkaistiin tiistaina (4.5.).
Yle kysyi kaikilta kansanedustajilta näin: ” Pitäisikö lailla mahdollista kaksoiskuntalaisuus, jossa ihmisillä olisi oikeus asua ja maksaa veroa useampaan kuin yhteen kuntaan?”

Yhteensä 125 kansanedustajaa vastasi. Heistä 74 kannatti kaksoiskuntalaisuuden mahdollistamista, 27 vastusti ja 24 ei osannut sanoa kantaansa.

Vastaajat saivat myös perustella kantaansa. Tämä oli vaatinut työtä mutta oli hyvää journalismia. Merkille pantavaa oli, että puolueiden johtajat ja mm. ministerit jättivät yleensä vastaamatta.

Selvitys liittyy myös hallituksen äskeiseen kehysriihilinjaukseen. Siinä luvataan arvioida kaksoiskuntalaisuutta, tosin ”nykyisen perustuslain puitteissa”, mutta myös lainsäädännön muutostarpeita aiotaan tarkastella.
 
KAKSOISKUNTALAISUUDEN tärkein tavoite on, että kunnallisverot jakautuisivat oikeudenmukaisemmin.
Nykyisin suomalainen maksaa kuntaveronsa siihen kuntaan, missä hän on verovuoden lopussa ollut kirjoilla, vaikka hän asuisi suurimman osan vuodesta muualla.

Pandemia-aika on osoittanut säädösten puutteet. Etätyö on tehnyt monen työskentelyn kesämökillä mahdolliseksi, mutta samalla on huomattu kaikenlaisen monipaikkaisuuden lisääntyneen. Ihmisillä voi olla kaksi tai useampiakin asuntoja työn, opiskelun, perimisen tai vaikka perhesuhteiden takia.

Verot menevät kuitenkin yhteen kuntaan. Myös kuntalaisoikeudet voivat olla kakkosasunnon kunnassa puutteelliset.
 
SELVITYKSEN tärkein viesti on tämä: kaksoiskuntalaisuudelle on tilausta.

Myönteinen ilmapiiri on lisääntynyt kovasti. Ennen pandemiavuotta kaksoiskuntalaisuus oli lähinnä keskustalaisten ja muutamien vihreiden tulevaisuuskuva. Nyt ajatukselle lämmetään joka puolueessa.

Samalla isänmaamme koko kuva on monipuolistunut. Tulevaisuutta nähdään muuallakin kuin vain suurissa keskuksissa.

Selvityksen tärkein viesti on tämä: kaksoiskuntalaisuudelle on tilausta.

Uudistuksen todelliset teoreettiset esteet ovat kuitenkin perustuslaissa. Ilman perustuslain muutosta kuntaveroja voidaan tuskin osittaa.

Samalla esiin nousee kysymys siitä, pitäisikö myös äänioikeus jakaa, jotta kansalainen voisi vaikuttaa maksamiensa verojen käyttöön. Ja tietysti kysymykset siitä, miten jako tapahtuisi, olisiko se pakollinen ja oman ilmoituksen varassa ja niin edelleen.

Oma keskustelunsa on sitten sekin, kun kunnat ryhtyvät laskemaan, voittaisivatko vai häviäisivätkö ne, jos kuntaveroja jaettaisiinkin monen kunnan kesken.
 
PERUSTUSLAIN muutoksia odoteltaessa myönteistä ilmapiiriä pitää hyödyntää.

Keskustelussa on tullut esille jo monenlaista. Tärkeimmästä päästä ovat tulevat valtionosuusuudistukset ja erityisesti kuntien verotulojen tasausjärjestelmä. Muutosten saamiseksi tarvittaisiin tosin enemmän faktaa. Monipaikkaisesta asumisesta ei ole määrällisiä tietojakaan, vain hataria arvioita.

Vaikka pandemia aikanaan päättyy, monipaikkaisuuden elementit säilyvät. Etätyö, kesämökkeily, erilaisten perheiden vaatimukset tai vaihtelunhalun tunkeutuminen myös asumiseen lisääntyvät.

Siksi uudenlaisten elämänmuotojen pitää näkyä oikeudenmukaisemmin myös kuntien tulevaisuudessa. Sote-uudistus vie kunnilta pois suuren osan kustannuksista, mutta monipaikkaisuudesta niille tulee uutta, mielenkiintoista tehtävää.