Kaikkonen avasi puheenjohtajakisan
Puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti tiistaina olevansa käytettävissä keskustan puheenjohtajaksi. Näin hänestä tuli ensimmäinen ehdokas Juha Sipilän seuraajaksi.
Kaikkosen ilmoitusta ei voi pitää yllätyksenä. Hänen nimensä nousi esiin ensimmäisten joukossa, kun Sipilä ilmoitti vaalitappion jälkeen eroavansa puheenjohtajan paikalta.
Kaikkonen teki eroa Sipilään luonnehtimalla itseään keskustan kasvatiksi pitkältä ajalta.
Hän toimi aikoinaan keskustanuorten puheenjohtajana ja aloittelee nyt viidettä kauttaan kansanedustajana keskustan ryhmässä. Viime kaudella hän toimi ryhmän puheenjohtajana.
Sipilä tuli politiikkaan tehtyään ensin pitkän uran yritysjohtajana.
Ulkopuolisen leima pysyi hänessä sitkeästi, vaikka hän pyrkikin soveltamaan puheissaan Santeri Alkion oppeja tämän vuosituhannen haasteisiin.
Kaikkonen teki eroa Sipilään luonnehtimalla itseään keskustan kasvatiksi pitkältä ajalta.
Kaikkonen avasi kampanjansa arviolla, että keskustan aatetta ja arvoja ei tarvitse muuttaa, mutta ne pitää sanoittaa uudelleen 2020-luvulle.
Kaikkosen ohella muutkin esillä olleet ehdokasnimet ovat pitkän linjan keskustalaisia, kansanliikkeen kasvatteja.
Seuraavaksi odotellaan elinkeinoministeri Katri Kulmunin ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen päätöksiä.
Myös valtiovarainministeri Mika Lintilä on ilmoittanut harkitsevansa ehdokkuutta, jos kunnon vaalia ei muuten synny.
Kaikkosen ehdokkuus testaa myös poliittista keskustelukulttuuria.
Kommenttipalstoilla on jo ahkerasti muisteltu hänen saamaansa tuomiota Nuorisosäätiön lainvastaisesta vaalirahoituksesta.
Eräs oikeusoppinut katsoi, että tuomio olisi este valtiovarainministerin tehtävälle.
Entinen elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen meni vielä pidemmälle.
Hän tölväisi julkisuudessa, että Kaikkonen ei ole rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu, kuten perustuslaki ministeriltä edellyttää vaan päinvastoin epärehelliseksi todettu ja siitä tuomittu.
Kaikkonen muistutti tiistaina, että tuomioon johtaneista tapahtumista on kulunut kymmenen vuotta.
Tuomio annettiin vuonna 2013 ja äänestäjät ovat sen jälkeen valinneet Kaikkosen kansanedustajaksi jo kaksi kertaa suurilla äänimäärillä.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei nähnyt estettä ministerinimitykselle.
Oikeusvaltiossa lähtökohta on, että tilit on tasattu ja pöytä puhdas, kun ihminen on tuomionsa kärsinyt. Olisi kohtuullista soveltaa tätä periaatetta myös poliitikkoihin.
Kaikkonen on tuomionsa kärsinyt ja oppirahansa maksanut. Samalla hän täyttää myös tärkeän hyvän johtajan tunnusmerkin.
Onhan sanottu, että sellaiseksi voi kasvaa vasta sitten kun on saanut ainakin kerran kunnolla turpiinsa.