Kaikki puhuvat 75 prosentin työllisyysasteesta, mutta vain Juha Sipilä näyttää osaavan esittää yksityiskohtaisesti, miten siihen päästään
Muut pääministeriehdokkaat voisivat aloittaa vaikka kommentoimalla keskustajohtajan ehdotuksia. Niistä nyt on luettavissa tiivistetty kymmenen kohdan suunnitelma.
Juha Sipilä on kyllä esittänyt näkemyksiään monesti ennenkin, esimerkiksi kirjassaan ”Koko Suomen taajuudella”.
Mutta nyt hän on lyhentänyt esityksensä kymmeneksi selkeäksi kohdaksi. Ne hän on julkaissut uusimmassa blogissaan. Kannattaa tutustua. Kirjoituksen voi lukea tästä.
Työllisyysasteen nostaminen oli päättyvän vaalikauden tärkein kysymys. Yhtä tärkeä se on myös tuleville vuosille.
Yllättävää kyllä, tästä useimmat puolueet ovat aivan yhtä mieltä. Yhtä mieltä ne ovat myös siitä, että tavoitteeksi sopii 75 prosentin työllisyysaste.
Miten muut puolueet tämän taikatempun tekisivät, onkin sitten jo enemmän tai vähemmän sumun peitossa.
Mutta yhtälö on yksinkertainen. Mitä suurempi osa suomalaisista on työssä, sitä enemmän tulee verotuloja käytettäväksi yhteisiin tarkoituksiin, ja sitä vähemmän on maksettava työttömyysmiljoonia.
Jos yhteiseksi tavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyysaste saavutetaan, puolueiden vaalilupauksilla on katetta. Koulutukseen, vanhusten hoivaan, lapsilisiin, eläkkeisiin, asumistukeen ja muuhun perusturvaan on silloin enemmän varaa.
Mutta jos uutta työllisyystavoitetta ei tavoiteta – puhumattakaan siitä, että työllisyys taas laskisi nyt saavutetusta runsaasti 72 prosentista – on näille suunnitelmille sanottava hyvästit.
Rahaa ei silloin ole, vaikka kuinka olisi vaaliohjelmissa lupaillut ja vaatinut.
Sipilä tästä varoittikin SDP:n Antti Rinnettä äskeisessä Akavan ja Päätoimittajien yhdistyksen vaalipaneelissa.
Kun Rinne ilmoitti puolueensa haluavan kiristää listaamattomien yritysten verotusta 250 miljoonalla, Sipilä murjaisi: ”Älä, Antti, sössi taloutta siihen kuntoon, että joudutaan rikkomaan kaikki lupaukset.”
Vaikka puheenjohtajat sanailivat hyväntuulisesti, asia on siis vakava.
Jos julkista taloutta ei pystytä pitämään kunnossa, edessä ovat säästöt ja leikkaukset. Ne koskevat aina pahimmin niihin, joille tulonsiirrot ja yhteiskunnan tukitoimet ovat tärkeimpiä.
Mutta saataisiinpa sitten tietää, minkälaisin ajatuksin muut puoluejohtajat uutta työllisyystavoitetta lähestyisivät – vai onko ajatuksia ollenkaan?
Onkin kumma, miten vähän vaalikeskusteluissa on puututtu keinoihin, joilla työllisyysaste saadaan yhä nousemaan. Sen nimiin vannotaan, mutta toimittajatkaan ei ole ymmärtäneet tiukata pääministerikandidaateilta sitä, miten he tämän tekisivät.
Pitäisi kysyä: ”Minkälaisin konkreettisin keinoin nostaisitte työllisyysasteen 75:een?”
Eikä vastaajia saa silloin päästää liian helpolla. Tarvitaan konkreettisia näkemyksiä. Kysymys kun on vaalien tärkein.
Lisää vaikeusastetta asia saa, kun asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että valittavissa on vain hankalia ja työläitä konsteja. Paljon haukuttu aktiivimallikin voi kohta näyttää kivuttomalta lasten leikiltä.
Mutta saataisiinpa sitten tietää, minkälaisin ajatuksin muut puoluejohtajat uutta työllisyystavoitetta lähestyisivät – vai onko ajatuksia ollenkaan?
Sipilällä siis nuotit ovat kyllä selvillä. Ainakin tällä vaalikaudella hänen nuotteihinsa kannatti luottaa. Kun Sipilä aloitti pääministerinä, työllisyysaste oli alle 68:n. Nyt se on yli 72.
Niinpä Suomen työllisyys on nyt korkeimmillaan 30 vuoteen ja julkinen talous paremmassa kunnossa kuin aikoihin.
Hyvä juttu hyvinvointiyhteiskunnalle.