Jos valtuuston puheenjohtaja ei halua enää ehdokkaaksi loanheiton ja kiusaamisen takia, pitäisi hälytyskellojen kumista
Haapaveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Päivi Ollila ei aio lähteä enää ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Hänelle on tullut liikaa lokaa porstuaan.
Ollilaa on nimitelty ja mustamaalattu. Häntä on väitetty rikolliseksi. Hänestä on jätetty ilmiantoja. Häntä on tytötelty ja vähätelty, ja hänestä on tehty sepitteellisiä tarinoita, kuten Yle kertoo (26.3.). Ja paljon muuta.
Keskustalainen Ollila oli kuitenkin viime vaaleissa Haapaveden ylivoimainen äänikuningatar.
Valitettavasti kuntalaisten suosikin työ luottamushenkilönä on tehty kiusaamalla melkein ylivoimaiseksi. Samalla osansa ovat saaneet myös koko keskustan valtuustoryhmä ja kunnan viranhaltijakaarti.
VOIDAAN sanoa, että jokaisella on sananvapaus, ja kansanvaltaan kuuluu oikeus äänestää ketä ehdokasta vain. Tämä onkin totta. Siksi valittujen puheisiin on vaikea puuttua.
Mutta myös politiikassa täytyy olla hyväksyttävän ja sopimattoman käytöksen raja, aivan samoin kuin kouluissa tai työpaikoillakin. Kuka muuten kansanvallan tehtäviin suostuisi?
Erityisen tärkeää tätä rajaa on vaalia kotikunnan tasolla. Kuntapolitiikkaan mukaan lähteneeltä ei voi mitenkään vaatia sellaista kovanahkaisuutta ja sietokykyä, mihin ministerit ja kansanedustajat pannaan alistumaan.
Loanheitto ei ole tietenkään kunniaksi valtakunnantasollakaan. Paikalliset luottamushenkilöt ovat kuitenkin tavallisia kuntalaisia, eivät ammattipoliitikkoja. He uhraavat aikaansa ja tarmoaan usein mitättömän korvauksen turvin kotiseutunsa asioiden eteen. Työ on voitava tehdä ilman mielipahaa.
Joka puolueen olisi hyvä tehdä etukäteen selväksi jokaiselle ehdokkaalle myös se, miten valitun edellytetään käyttäytyvän.
SOPII myös kysyä, mitä hyötyä kuntalaisella on sellaisesta luottamushenkilöstä, joka tulee kuuluisaksi vain siksi, että hän kiusaa ja riitelee ja loukkaa muita luottamustovereita?
Siksi kaikkien puolueiden olisi puututtava asiaan. Ehdokkaiden mahdollisia tuomioita kyllä kysellään ja puoluehistoriaa selvitellään. Mutta hyvä olisi joka puolueen tehdä selväksi jokaiselle ehdokkaalle myös se, miten valitun edellytetään käyttäytyvän.
Haapaveden tapaus ei ole ollenkaan ainoa esimerkki. Tämä selviää Tampereen yliopiston tutkimuksesta, jonka ennakkotietoja Yle on kertonut (26.3.).
Usein asiat ovat yhden henkilön tai yhden puolueen masinoimia ajojahteja.
Haapaveden tapaus kulminoituu Ylen jutun mukaan perussuomalaisten valtuutettuun Ilkka Repoon. Repo on sama mies, joka aiheutti äskettäin valtakunnallisen kohun haukkumalla Facebook-seinällään ministeri Krista Kiurua (sd.) ”lypsylehmäksi, joka joutaisi teuraaksi” ja pääministeri Sanna Marinia (sd.) ”tyhmäksi kassaneidiksi”.
Mutta niin vain Repo myhäilee yhä Haapaveden perussuomalaisten ehdokaslistalla.
HAAPAVEDEN tapaus liittyy siihen, mitä arvostettu keskustavaikuttaja, professori Kari Hokkanen pohtii kolumnissaan Suomenmaassa (29.3.).
Hokkanen ei usko perussuomalaisten jättivoittoon vaan arvelee puolueen menestyksen jäävän paljon alle odotusten.
”Jo se, että puolue puhuu asioista, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä kunnanvaltuustoissa käsitellään, nakertaa uskottavuutta. Kysymys on kuitenkin siitä, millaisten päättäjien haltuun kuntalaiset yhteiset rahansa uskovat”, Hokkanen kirjoittaa.
Hokkanen osuu ytimeen. Vaaleissa ratkaistaan ennen muuta se, keiden haltuun annetaan oikeus käydä kuntalaisen kukkarolla.
Silloin on hyvä kysyä, osaako ehdokkaani? Vai onko hän ehkä vain joo-mies tai jopa koulukiusaaja?
Eikä arviointia kannata tehdä pelkän yksittäisestä ehdokkaasta vaan koko ehdokkaan taustajoukoista ja varsinkin puolueen muusta ehdokaskaartista. Yksin ei juuri voi mitään, mutta osaavassa seurassa paljon.