Jos luulisimme vähemmän ja tietäisimme enemmän, äänestäminenkin olisi varmemmalla pohjalla
Yle on tehnyt luuloistamme ja tiedoistamme terävän testin, jonka kysymyksiin ja vastauksiin kannattaisi perehtyä. Testi löytyy täältä.
Testi herättää huomaamaan, että luulemme paljon enemmän kuin tiedämme. Jos asiat olisivat toisin päin, olisi vaaliuurnillekin parempi mennä.
Tietokirjailija ja filosofi Tommi Uschanov sanoo Ylen haastattelussa (5.4.), että ihmisillä on taipumus suhtautua moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin sitä pessimistisemmin, mitä vähemmän he niistä tietävät.
Ihmiset myös huolestuvat turhaan. Uschanovin mukaan suurin osa huolestumista aiheuttavista uskomuksista on paikkansa pitämättömiä.
Tällainen asia on esimerkiksi käsitys tuloerojen kasvusta Suomessa.
Tätä kysytään Ylen testissäkin. Se on Uschanovin mielestä tyyppiesimerkki niistä aiheista, joissa ihmisten enemmistön uskomukset viettävät pessimismin suuntaan, ja ihmiset luulevat tuloerojen kasvaneen paljon.
Todellisuus on toinen.
Ylen testikysymys kuuluu näin:
”Tuloerot kasvoivat Ruotsissa ja Norjassa vuosina 2010–2017. Mitä tuloeroille on tapahtunut Suomessa samaan aikaan?” Vastausvaihtoehtojen ääripäät olivat + 50 prosenttia (kasvaneet 50 prosenttia) ja – 50 prosenttia (vähentyneet 50 prosenttia).
Oikea vastaus on – 1 prosentti eli tuloerot ovat pysyneet käytännössä samana tällä vuosikymmenellä.
Siis aivan toisin kuin päättyvän vaalikauden oppositio on väittänyt. Mutta se on käyttänyt hyväkseen ”tietämättömyyden ja pessimismin liitosta”, joka on tutkijoille tuttu käsite.
Samanlaisia esimerkkejä on paljon.
Emme tiedä faktoja tai tietomme ovat vanhentuneet.
Ongelma on myös ylidramaattinen maailmankuvamme. Ajattelemme, että asiat ovat huonosti, ja meistä tuntuu siltä, kuin ne muuttuisivat koko ajan huonommiksi.
Media tukee vääriä luuloja. Se keskittyy huonoihin uutisiin ja vahvistaa ihmisten mielipidettä siitä, että asiat menevät huonoon suuntaan.
Sitä paitsi media antaa tilaa keskustelulle, joka on usein täynnä paitsi tahallista vääristelyä, myös tietämättömyyttä. Tämä välittyy kansalaisiin.
Suoranainen klassikkoesimerkki on tällä palstalla jo aiemminkin lainattu puheenjohtaja Juha Sipilän kertomus tapauksesta Jyväskylän kävelykadulla.
Eläkeläismies tuli sättimään Sipilää eläkeläisten etuuksien leikkaamisesta.
”Paljonkos Sinulta on leikattu”, Sipilä kysyi.
Mies meni hämilleen. ”E-en minä tiedä, onko… Mutta niin ne puhhuu…”
Niin ne puhhuu…
”Ihmisillä on taipumus suhtautua moniin yhteiskunnallisiin kysymyksiin sitä pessimistisemmin, mitä vähemmän he niistä tietävät.”
filosofi Tommi Uschanov
Muitakin esimerkkejä on kuin Ylen testissä mainitut. Väitetään esimerkiksi, että työllisyyden kasvu perustuisi tilastokeinotteluihin ja yhdeksi tunniksi ”työllistyneisiin”.
Tämä on valetta. Uudet työpaikat ovat ylivoimaiselta osaltaan täysaikaisia, yrityksiin syntyneitä.
Väitetään myös, että Juha Sipilä olisi tullut politiikkaan hyötyäkseen henkilökohtaisesti.
Kuitenkin Sipilän on laskettu menettäneen kymmeniä miljoonia, kun hän on luopunut yritystoiminnastaan.
Mutta luulo näyttää antavan suuremmat voimat kuin tieto.
Kun Yle uutiset julkaisi viime vuoden lopulla (30.12.) jutun, jossa kolme asiantuntijaa arvioi Suomen muuttuneen vuonna 2018 monella tapaa entistä paremmaksi, useat lukijat alkoivat arvostella toimittajaa ja asiantuntijoita.
He tiesivät mielestään enemmän kuin Nordean pääekonomisti Heidi Schauman, Palkansaajien tutkimuskeskuksen johtaja Elina Pylkkänen ja sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo – vaikka eivät tietenkään tienneet.