Jokamiehen oikeutta kannattaisi hyödyntää myös ravitsemuksellisesti, eikä yrittää ostaa terveyttä vain marketista
Maailmanluokan superfoodia on nyt maksutta saatavana Suomen metsissä. Olisipa vain hakijoita!
Tämä superruoka on tietysti mustikka. Sitä kutsutaan metsiemme kultakimpaleeksi. Loppukesä ja syksy tarjoavat monta muutakin herkkua.
Olisipa siis hakijoita, muitakin, kuin vain maailman ääristä tulleita ammattipoimijoita…
Suomalainen jokamiehen oikeus on maailman mitassa melkein ainutlaatuinen. Samantapaisia oikeuksia kansalaisilla on vain Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Skotlannissa. Monessa maassa pamahtaa toisen maalle menemisestäkin sakko.
Me voimme hyödyntää luonnon antimia vapaasti, kunhan emme häiritse kenenkään kotirauhaa emmekä turmele ympäristöämme ja toisen omaisuutta.
Jokamiehen oikeus onkin tärkeä osa suomalaisten luontosuhdetta. Se auttaa meitä ymmärtämään luontoa.
Vielä sodanjälkeiselle sukupolvelle marjamaat ovat antaneet tärkeää leivän jatketta. Nyt metsien antimia arvostetaan enemmän niiden terveysvaikutusten takia. Nämä vaikutukset ovat tuntuvimmat, jos marjojen syönnin aloittaa nuorena ja syö marjoja jatkuvasti.
Ja yllätys, yllätys, pakastaminen jopa parantaa marjojen ravintosisältöjä.
Suomalainen jokamiehen oikeus on maailman mitassa melkein ainutlaatuinen.
Mutta taitaapa olla niin, että marjastaminen on jäämässä vanhempien sukupolvien iloksi.
Tilannetta kuvasi tunnettu terveellisen ravinnon puolestapuhuja, erikoislääkäri Antti Heikkilä Ylen haastattelussa taannoin sanomalla, että suuri ongelma Suomessa on, ”ettei jengi mene metsään”.
Heikkilän mielestä ihmiset jotenkin pelkäävät metsään menoa.
Ei suomalaisella ole metsään menossa mitään pelättävää. Mutta niin muuttaa kaupungistuminen suomalaisten luontosuhdetta.
Kuntosalilla kyllä maksun edestä hikoillaan, ja marketista ostetaan terveysravinteita, mutta metsiin ei osata, vaikka ne olisivat täynnä ilmaista herkkua ja hyötyliikunnan mahdollisuuksia.
Mahtavatko kaikki edes tietää, että ämpärillisen mustikoita kerää tunnissa? Ja keittokirjat ja ruokaoppaat kyllä neuvovat, miten marjoja voi käyttää.
Toisaalta kiinnostusta metsäluontoon kyllä on. Rakennetut reitit ja polut ovat suosittuja. Marjamaat ovat usein vähän kauempana, mutta niitäkin on kaikkien helppo löytää.
Kannattaa vaikka kysyä.
Parhaita hillapaikkoja ei ole tapana kertoa, mutta mustikoihin törmää jo kaikkialla. Monenlaisia karttasovelluksiakin marjamaista on julkaistu. Mahdollisuuksia on, jos viitsii hakea.
Marjastuksen suosiota voisi kasvattaa ainakin kahta tietä.
Perinnettä pitää jakaa omien perheiden jälkikasvulle. Siis lapset mukaan! Ja tämä helpottuu, kun marjastukselle saadaan muitakin julkisia puolestapuhuja kuin vain ravitsemustieteilijät.
Media voisi tarjota tässä apuaan. Mainioiden kalastuksen ja eräretkeilyn ohjelmasarjojen oheen sopisi hyvin myös marjastuksen opastaminen, ihan kädestä pitäen ja nuorison tuntemien julkkisten avulla.
Jokamiehen oikeus ja suomalaiset luonnonmarjat ovat harvinaisen hieno yhdistelmä. Se pitäisi nostaa taas kukoistukseen.