Jatkuva uhkailu hallituksesta lähdöllä syö uskottavuutta ja yhteistyöhaluja eikä varmasti auta tavoitteisiin pääsyä

Pääkirjoitus

Vihreiden sijaispuheenjohtajaksi valittu Iiris Suomela jatkaa samaa peiteltyjen uhkailujen politiikkaa, mitä muutamat muutkin puolueen kellokkaat ovat viestitelleet: Vihreät lähtee hallituksesta, jos…

Tämä näkyi Helsingin Sanomien haastattelussa (6.10.). Toimittajan laatima otsikko kerrottiin näin: ”Hallituksessa ei olla, jos ei tehdä, mitä on sovittu”.

Vähän diplomaattisemminkin sanankäänteinkin voisi hallituspuolueen vetäjäksi ilmoittautua. Jatkuvat uhkailut syövät koko hallituksen uskottavuutta, heikentävät vihreiden yhteistyömahdollisuuksia – ja mikä tärkeintä – eivät varmasti auta yhteisiin tavoitteisiin pääsyä.
 
ONNEKSI Suomela näyttää tosin itsekin ymmärtävän, että vihreiden pako hallituksesta voisi olla ilmaston kannalta enemmänkin haitaksi. Näin hän sanoo haastattelussakin: ”Me tiedämme, että tämä saattaa hyvinkin olla ilmastomyönteisin mahdollinen hallitus.”

Havainto on oikea. Siitä täytyy osata tehdä myös oikea johtopäätös: Jos vihreät lähtevät hallituksesta, puolue menettää sen vaikutusvallan, mikä sillä nyt on.

Ja: Kun päätökset tehdään hallituksessa eikä oppositiossa, ei pitäisi olla vaikea tajuta, missä sellaisen puolueen paikka on, joka haluaa vaikuttaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiin.
 
TOSIN läheskään kaikki vihreiden kannattajat eivät osaa ajatella näin pitkälle. Suomela sanoo tämän näin: ”Tiedämme, että meillä on paljon sellaisia kannattajia, jotka nimenomaan haluavat, että väännämme loppuun asti.”

Mutta ongelma ei ainakaan vähene, jos puolueen johtokin antaa kuvan, jonka mukaan vihreiden hallitustaival on kaiken aikaa jotenkin katkolla, kun ilmastotoimet eivät muka etene.

Vihreiden sijaispuheenjohtaja: ”Me tiedämme, että tämä saattaa hyvinkin olla ilmastomyönteisin mahdollinen hallitus.”

 EUROPARLAMENTAARIKKO ja entinen SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma antoi hyvän neuvon Suomenmaan viime numerossa. Neuvo koskee koko hallitusta, mutta myös jokaista hallituspuoluetta erikseen:

”Hallitus on ollut yllättävän vaisu kertoessaan tekemisistään. Ja sitten tällainen turha populismi on päässyt tekemään reikiä hallituksen kilpeen.”

Siinä ajattelemista siis niin vihreille kuin keskustallekin. Koko hallituksen saavutuksia pitää arvostaa ja kehua.
Silloin kasvaa ymmärrys siitäkin, että hallituksen ja hallituspuolueiden vastapelurit istuvat oppositiossa, eivät ministeriaitiossa siinä vieressä.
 
KAIKKI puolueet, perussuomalaisia ehkä vielä lukuun ottamatta, ovat saaneet merkittävän ilmastoherätyksen. Näkökulmat ja painotukset voivat poiketa toisistaan, mutta tavoite on sama.

Ilmaston muuttuminen halutaan rajata niin vähiin, että ihmiskunta selviää siitä. Kaikki tahtovat säilyttää maapallomme elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Ehkä vihreätkin voisivat tämän jo ymmärtää ja hyväksyä.

Toimia syntyy vain yhteisesti. Mutta julkisuuden kautta käytävä vaatimus- ja sanelupolitiikka on myrkkyä yhteistyölle. Siitä pitää päästä, jos halutaan, että asiat etenevät. Ja se kai tärkeintä on, vihreillekin.

Keskustan demonisointiakin voisi hieman hillitä. Mieliin voi muistuttaa vaikka sen, miten Juha Sipilän (kesk.) hallituksen keskustalainen asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen valmisteli lain, joka lopettaa hiilivoiman tuotannon Suomessa 2029.

Tämä oli epäilemättä yksi tärkeimmistä tämän vuosituhannen suomalaisista ilmastotoimista. Tiilikaisen reippaita otteita nikotteli moni pääkaupungin vihreäkin, ennen kuin kaikki tajusivat, kuinka merkittävän työn Tiilikainen ja silloinen hallitus tekivät.