Itsenäisyyttä juhlitaan kolmannen kerran peräkkäin poikkeusoloissa
Eduskunta hyväksyi Suomen julistautumisen itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917. Tuosta tapahtumasta tulee tiistaina kuluneeksi 105 vuotta.
Itsenäisyyspäiväksi olisi tarjolla pari muutakin vaihtoehtoa vuodelta 1917.
Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi maassa 15. marraskuuta, viikko sen jälkeen kun V. I. Leninin johtamat bolsevikit olivat kaapanneet vallan Pietarissa.
P. E. Svinhufvudin senaatti hyväksyi 4. joulukuuta itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta antoi sen jälkeen oman itsenäisyysjulistuksensa 6. joulukuuta, mikä vakiintui viralliseksi itsenäisyyspäiväksi.
Itsenäisyyspäivää on vietetty vuosikymmenet hyvin perinteisin menoin. Niihin kuuluvat sotilasparaatit, kuntien ja muiden tahojen järjestämät juhlat ja käynnit sankarihaudoilla.
Television aikakaudella päivään on kuulunut myös Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan esitys sekä koko päivän huipennuksena Ylen suora lähetys tasavallan presidentin juhlavastaanotosta Presidentinlinnassa.
Suuri osa näistä perinteisistä tapahtumista jouduttiin perumaan kahtena edellisenä vuotena koronapandemian vuoksi. Paraatit ja juhlat voidaan jälleen järjestää, mutta nytkin päivää vietetään poikkeuksellisissa tunnelmissa Ukrainan sodan vuoksi.
Poikkeusoloja alleviivaa valtioneuvoston istunto itsenäisyyspäivän aattona. Sen ainoana asiana päätettiin antaa eduskunnalle ehdotus Suomen liittymisestä puolustusliitto Natoon. Kukaan ei olisi voinut kuvitella tällaista mahdolliseksi vielä vuosi sitten.
Päätös Nato-hakemuksen jättämisestä syntyi Suomessa nopeasti ja suurella yksimielisyydellä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta. Sekä kansalaiset että poliittiset päättäjät tulivat siihen tulokseen, että oli tullut aika lunastaa niin sanottu Nato-optio, mahdollisuus hakea puolustusliiton jäsenyyttä.
Ukrainan sota lyö muutoinkin leimansa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maanpuolustus nousee jälleen itsenäisyyspäivän keskiöön.
Poikkeusoloja alleviivaa valtioneuvoston istunto itsenäisyyspäivän aattona. Sen ainoana asiana päätettiin antaa eduskunnalle ehdotus Suomen liittymisestä puolustusliitto Natoon.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen sotaveteraanit saivat kokea 1990-luvulla jonkinasteisen maineenpalautuksen. He nousivat kunniavieraiksi tasavallan presidentin juhlavastaanotolla. Veteraanipolven näkyvimpänä puhemiehenä muistetaan kenraali Adolf Ehrnrooth (1905-2004), jonka monet lausunnot jäivät elämään julkisuudessa.
Veteraanipolven harventuessa Suomessa syntyi keskustelua siitä, pitäisikö itsenäisyyden juhlinnassa ryhtyä korostamaan jo muita asioita sotien muistelun sijasta. Tämä näkyi iloisempana ilmeenä esimerkiksi itsenäisyyden satavuotisjuhlissa vuonna 2017.
Ukrainan sota on jälleen palauttanut turvallisuuden peruskysymykset suomalaisten mieliin ja vahvistanut samalla maanpuolustustahtoa. Tämä näkyy sekä mielipidemittauksissa että kansalaisten hakeutumisena vapaaehtoisen maanpuolustuksen kursseille.
Maan hallitus ja eduskunta ovat puolestaan lisänneet tuntuvasti maanpuolustuksen määrärahoja. Velkarahan käyttö tähän tarkoitukseen on hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti.
Ukrainan puolustustaistelua on tuettu sekä sanoin että teoin. Lisäksi Suomi on ottanut vastaan kymmeniä tuhansia sotapakolaisia, eikä heidän auttamisestaan ole syntynyt poliittista riitaa.
Kylmän sodan jälkeen ehdittiin jo haaveilla pysyvästä rauhasta maailmassa. Monet maat nostivat ”rauhanosinkoa” eli leikkasivat tuntuvasti puolustusmenojaan. Suomi ei näin menetellyt vaan säilytti asevelvollisuusarmeijan ja vahvat puolustusvoimat.
Presidentit ja hallitukset ovat poliittisesta väristä riippumatta pitäneet huolta uskottavan maanpuolustuksen säilyttämisestä. Tänä itsenäisyyspäivänä onkin syytä kiittää poliittisten päättäjien viisautta tässä asiassa.
