Isot korkeakoulut vartioivat reviirejään viimeiseen euroon, ja hyppäävät naiivisti vaikka kokoomusopposition kelkkaan

Pääkirjoitus

Hyökkäys näyttää olevan paras puolustus korkeakoulupolitiikassakin, silläkin uhalla, että operaatio voi näyttää ahneudelta, hätävarjelun liioittelulta ja puoluepolitiikkaan sekaantumiselta.

Tämä kävi selväksi kuluneella viikolla. Silloin kerrottiin yliopistojen, Elinkeinoelämän keskusliiton sekä Akavan kirjelmöineen jyrkkäsanaisesti tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista (kesk.) vastaan.

Kirjelmän alla on kymmenen yliopiston hallituksen puheenjohtajan sekä EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen (kok.) ja Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin (kok.) nimi.

Mukana eivät olleet Tampereen, Jyväskylän ja Vaasan yliopistojen hallitusten puheenjohtajat, eivät ammattikorkeakoulujen edustajat, eivät liioin muiden työmarkkinajärjestöjen edustajat.

Operaatio haiskahtaakin kovin kokoomuslaiselta. Silti siihen lankesi siltarumpupolitikoinnin tyyliin myös Helsingin Sanomat. Lehti veti mutkat suoriksi pääkirjoituksessaan (11.11.) ja otsikoikin sen halveksivasti:

”Kauhavalainen tiedepolitiikka hämmentää.”

PONTIMENA olivat muutamat Kurvisen ajatukset, jotka hän oli esittänyt lehtihaastattelussa (HS 8.11.).

Näin HS kertoo haastattelun sujuneen:

”Minä en keskitä vaan haluan laajentaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta”, Kurvinen sanoo.

”Korkeakoulupolitiikka on ollut viimeiset 10–15 vuotta rajusti keskittävää. Korkeakouluille on sanottu, että menkää yhteen kohti isompia yksiköitä, profiloitukaa ja karsikaa sivupisteitä”, Kurvinen kuvailee useiden edellisten hallitusten sanomaa, joka ei keskustalle kelpaa.

”Pienikin yksikkö voi olla hyvä ja profiloitunut”, Kurvinen täsmentää.

Kurvisen sanoma viime vuosista on totta. Eipä tarvitse mainita kuin pari sanaa: Kajaani, Savonlinna. Se myös on totta, että keskustakin on ollut hallituksissa. Keskustalla ei ole kuitenkaan ollut ennen nykyhallitusta opetusministerin paikkaa vuosikymmeniin.

Se on näkynyt.

Suomea ja suomalaisia on laajalti myös suurten yliopistokaupunkien ulkopuolella. Heillä on koulutukselliset oikeutensa siinä kuin rintamaidenkin ihmisillä.

ENSISIJAINEN reitti korkeakoulutuksen laajentamiseen kulkee Kurvisen mukaan aloituspaikkojen ja koulutusvastuiden lisäämisen kautta, HS kertoo. Ja siitä kenkä taitaa puristaakin.

Koulutusvastuu tarkoittaa oikeutta antaa tietyn alan, kuten diplomi-insinöörin tai psykologin, tutkintoja.

Uusia koulutusvastuita jaetaan ammattikorkeakouluille ja yliopistoille ensi vuoden alussa. Hakemuksia on tullut 20 korkeakoululta. Mukana on oppilaitoksia Helsingin yliopistosta ammattikorkeakouluihin.

Kuka niitä siis saa?

Kuin vakuudeksi HS kertoo Kurvisen ilmoittaneen jo lokakuussa, että hän osoittaa kolme miljoonaa euroa yliopistokeskusten vahvistamiseksi. Näitä keskuksia on kuusi eri puolilla Suomea.

Ja nyt suuria yliopistoja vavisuttaa – varsinkin, jos kokoomus yllyttää.

EI OLISI kuitenkaan liikaa pyydetty, että korkeakoululaitos osoittaisi ymmärrystä ja yhteistyökykyä myös ylivoimaiseen rahoittajaansa, Suomen valtioon päin.

Tiede- ja kulttuuriministeri Kurvinen edustaa tätä tahoa.

Kokemus osoittaa, että korkeakoulutus on tärkein kehityspanos, mitä voi olla. Siksi myös hallitusohjelmassa on yksiselitteinen kirjaus:

”Jokaisessa maakunnassa on korkeakoulu. Turvataan yliopistokeskusten toimintaedellytykset.”

Sitä työtä Kurvinen nyt tekee.

Hallitusohjelma lähtee siitä ajatuksesta, että Suomea ja suomalaisia on laajalti myös suurten yliopistokaupunkien ulkopuolella. Heillä on koulutukselliset oikeutensa siinä kuin rintamaidenkin ihmisillä.

TÄTÄ taustaa vasten sopii kysyä sitäkin, miten esimerkiksi Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen on saatu houkutelluksi mukaan kokoomushenkiseen operaatioon.

Entinen ammattipoliitikko ei saa olla niin naiivi, että hän ei näe tämän hankkeen poliittista luonnetta.

Sama ihmetys koskee myös Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimitusta. Vai onko se vain kokoomuksen juoksupoika?