Isku avointa yhteiskuntaa vastaan
Presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini ovat tuominneet Ranskan ja Saksan aseelliset hyökkäykset iskuina avointa yhteiskuntaa vastaan.
Väkivaltaisia iskuja seuranneissa hetkissä huomio on viranomaisten toiminnassa, kansalaisten suojaamisessa uusilta hyökkäyksiltä ja syyllisten etsinnässä.
Poliisi ja armeija aseineen ovat ylläpitämässä kansalaisten turvallisuutta.
Seuraavina päivinä, viikkoina ja kuukausina tapahtumat käydään huolella läpi. Turvallisuutta vahvistetaan kontrollia vahvistamalla.
Valtioiden sisäistä ja rajat ylittävää tiedustelutoimintaa lisätään. Tiukat tarkastukset ulottuvat kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa on koolla paljon ihmisiä.
On luonnollista, että iskujen kohteeksi joutuneissa valtioissa ryhdytään poikkeustoimin laajentamaan viranomaisten valtuuksia.
Valtion sisältä nousevaan uhkaan vastataan sisäistä turvallisuutta vahvistamalla.
Toistaiseksi sisäisen turvallisuuden vahvistaminen on yleensä tarkoittanut viranomaisten valtuuksien laajentamista, ei eurooppalaiseen elämäntapaan kuuluvien kansalaisten perusoikeuksien eikä yhteiskunnan avaintoimintojen rajoittamista.
Sisäistä turvallisuutta on vahvistettu rajaamalla ulkoisen uhkan mahdollisuutta. Valtioiden välille rakennetaan esteitä, aitoja ja muureja.
Rajanylityksiä valvotaan tarkemmin. Vieraiden maiden kansalaisia – pakolaisia – palautetaan kotimaihinsa.
Ennakkoluulojen pönkittäminen on helpompaa kuin ennakkoluulojen purkaminen.
Ajan merkkejä pitää lukea huolella – ennen muuta suurella vastuuntunnolla. Tapahtuminen yleistäminen ja erilaisuuksien kärjistäminen ovat pelottava yhdistelmä.
Ennakkoluulojen pönkittäminen on helpompaa kuin ennakkoluulojen purkaminen.
Hyökkäysten synnyttämässä ilmapiirissä on helppo kyseenalaistaa avoimen yhteiskunnan arvot; mitä ne sitten eri puolilla Eurooppaa tarkoittavatkin.
Rodusta, uskonnosta, syntyperästä, sukupuolesta tai muista erilaisuuksista riippumattomat ihmisoikeudet eivät ole kaikkialla olleet itsestäänselvyys.
Esimerkiksi itäisessä Euroopassa elettiin vielä muutama vuosikymmen sitten kontrollikoneiston alla.
”Poliisivaltioissa” liikkuminen oli rajoitettua, kansalaisoikeuksia ja kansanvaltaa poljettiin, ennakkosensuuri oli jokapäiväistä ja ajatuksen vapaus kahlittua. Rajoja valvottiin tarkkaan.
Rajojen sulkeminen ei ratkaise ongelmaa, vaikka valvontaa tarvitaan. Kansalaisten pitää luottaa valtioon, ja ennen muuta valtion kykyyn ottaa vastuu sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta.
On kuitenkin huomattava, että väkivaltaisten iskujen tekijät eivät enää tule valtion rajojen ulkopuolelta, vaan ovat usein syntyneet ja kasvaneet siinä maassa, johon he iskunsa kohdistavat.
Tilanne muuttaa haasteen luonnetta, omaa yhteiskuntaa koskevaksi.
Jos yleisesti tunnustetaan, että terrorin kasvualusta on enemmän köyhyydessä ja syrjäytymisessä kuin rodussa ja uskonnossa, ratkaisuja aletaan perinteisten eurooppalaisten kansalaisoikeuksien ja kansanvaltaisen arvojen pohjalta.
Avoimen yhteiskunnan arvojen vaaliminen on tämän ajan suuri poliittinen tehtävä.