Hyviä sosiaali- ja terveyspalveluja on saatava niin suurissa kaupungeissa kuin Kilpisjärvellä ja Iniössäkin, ja siihen me voimme nyt vaikuttaa

Pääkirjoitus

Aluevaalien varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina. Päivä on tärkeä sekä kansanvallalle että suomalaisten terveyspalveluille.

Helsingin Sanomat johdatteli (21.1.) keskeisen aiheen pariin listaamalla Suomen terveysasemat ja niiden vaikutuspiirissä olevan väestön.

Suurimmat ovat Lahden pääterveysasema ja Kuopion pääterveysasema, pienimmät Kilpisjärven toimipiste Enontekiöllä, Iniön terveysasema Paraisilla ja Sevettijärven terveystalo Inarissa.

Välttämättömiä kaikki.

Kaikkialla Suomessa on suomalaisia, asumassa tai käymässä. Kaikki he tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksia. Kaikista on pidettävä yhdessä huolta.

KESKUSTAN vaaliohjelmassa on kolme pääkohtaa, jotka suoraan vastaavat myös HS:n jutun synnyttämiin ajatuksiin:

”Jokaiseen kuntaan vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Parempi työarki ja työpaikka henkilöstölle. Yhdellä yhteydenotolla oikea-aikaiseen hoitoon.”

Ei kuuta taivaalta. Ei pitkiä ja aivan epärealistisia vaatimuslistoja. Ei omituisia puheita bensan hinnasta tai kehitysavun lopettamisesta. Eikä vihjailuja siitä, mikä on ”tarkoituksenmukainen” terveysasemien verkko.

Mutta ei myöskään epäilystä siitä, etteivätkö tasa-arvoiset palvelut kuulu koko Suomeen ja kaikille suomalaisille.

Kokenut keskustapoliitikko tiesi, mikä vaalityössä on tärkeintä: henkilökohtainen yhteydenotto. Puhelimessa kuunnellaan, kysytään ja väitetään vastaankin. Mutta yhteys äänestäjään on.

KESKUSTA onkin puolueena antanut yhden kaikkia keskustan ehdokkaita ja keskustan listoilta valittavia valtuutettuja sitovan vaalilupauksen, joka erottaa sen muista puolueista.

Keskustan mielestä jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema.

Muille puolueille tämä lupaus ei ole yhtä tärkeä. Siksi ne eivät ole uskaltaneet sitä antaa.

Mutta tämä lupaus voidaan toteuttaa sillä ehdolla, että riittävän moni äänestäjä piirtää äänestyslippuunsa keskustan ehdokkaan numeron.

KORONAPANDEMIA nappasi suuren osan aluevaalikamppailusta – niin kuin uusien vaalien sisäänajossa ei olisi muutenkin ollut täysi työ. Äänestäjiä on ollut vaikea tavata.

Mutta onhan keskustaväellä yksi konsti, vanhanaikainen ja vaativa. Konsti, jota Suomenmaa mainosti jo muutama päivä sitten.

Puhelin.

Edesmenneen Ahti Pekkalan ystävät muistavat, kuinka arvostettu keskustapoliitikko hoiti osuutensa keskustan vaalityöstä väsymättä aivan loppuvuosiinsa asti.

”Pekkalan poika tässä terve”, hän esitteli itsensä, kun hän soitteli vaalipuheluitaan. Hänen kuulonsa oli heikentynyt, mutta puhelimessa se ei niin haitannut.

”Sata kaksikymmentäviisi puhelua jo”, Pekkala kertoi joidenkin vaalien alla.

Pekkala tiesi, mikä vaalityössä on tärkeintä: henkilökohtainen yhteydenotto. Puhelimessa kuunnellaan, kysytään ja väitetään vastaankin. Mutta yhteys äänestäjään on.

Järjestöväki voisi aloittaa käymällä oman puhelimensa yhteystiedot läpi. Mukana on varmasti sellaisia, jotka eivät edes oikein tiedä, mistä aluevaaleissa on kysymys, ja miksi vaalit ovat tärkeät. Heidät on saatava liikkeelle.

Se on myös parasta niin Lahdessa kuin Kilpisjärvelläkin, niin Kuopiossa kuin Iniössäkin.

Vielä on aikaa.