Hoitajien työriitaan saatiin luova ratkaisu
Hoitajien pitkään työkiistaan saatiin maanantaina ratkaisu, kun hoitajajärjestöt Tehy ja Super sekä kunta- ja hyvinvointialueiden työnantajajärjestö KT hyväksyivät valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran sovintoesityksen.
Ratkaisun synty oli jopa yllätys, niin kaukana osapuolten julkisuudessa esittämät vaatimukset olivat toisistaan.
Muu kunta-ala sopi jo keväällä työehdoistaan sovintolautakunnan ehdotuksen pohjalta. Sen mukaan kunta-alalla maksettaisiin viiden vuoden ajan yhdellä prosentilla yleisen linjan ylittävät palkankorotukset. Tämä ei riittänyt hoitajajärjestöille, jotka vaativat 3,6 prosentin ylimääräisiä korotuksia.
Uusi valtakunnansovittelija ansaitsee tunnustuksen neuvottelujen taitavasta johtamisesta. Niitä käytiin viikkojen ajan täydessä radiohiljaisuudessa.
Ratkaisun avaimet löytyivät sote-uudistuksesta.
Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä siirtyy vuodenvaihteessa hyvinvointialueille. Eduskunnan hyväksymän lain mukaan työntekijöiden palkat pitää yhtenäistää eli harmonisoida, kun palkanmaksajiksi tulevat hyvinvointialueet satojen kuntien sijaan.
Harmonisointi tarkoittaa käytännössä pienempien palkkojen korottamista.
Keväällä istuneen sovittelulautakunnan jäsenet Martti Hetemäki ja Elina Pylkkänen ehdottivat jo elokuussa, että palkkojen harmonisointiin tarkoitetut varat otettaisiin osaksi hoitajien palkkaratkaisua. Valtakunnansovittelija Sajavaara rakensi ehdotuksensa tämän idean pohjalta.
Sovintopaperiin kirjattiin KT:n laskelma, jonka mukaan palkkaharmonisoinnin kustannusvaikutus olisi kuuden prosentin luokkaa seuraavan kolmen vuoden aikana.
On saavutus sinänsä, että Sajavaaran laatimaa kolmentoista sivun mittaista sovintoehdotusta voidaan lukea näin eri tavoin.
Sovintoehdotuksen nerokkuus on siinä, että kaikki osapuolet voivat lukea sen voitokseen.
Työnantajat tulkitsevat, että nyt sovittiin vain siitä, miten lain vaatima palkkojen harmonisointi toteutetaan. Hoitajajärjestöt katsovat sopineensa reilusta palkkaohjelmasta, joka nostaa hoitajien palkkoja sadoilla euroilla.
Päälle päätteeksi muut kunta-alan työntekijäjärjestöt näyttävät tulkitsevan, että hoitajat eivät saa mitään ylimääräistä heidän tekemäänsä sopimukseen verrattuna.
On saavutus sinänsä, että Sajavaaran laatimaa kolmentoista sivun mittaista sovintoehdotusta voidaan lukea näin eri tavoin. Erilaiset tulkinnat hämmentävät kyllä niin hoitajia kuin suurta yleisöäkin.
Tärkeintä kuitenkin on, että sopimus saatiin aikaan ja työrauha turvattiin ainakin seuraavan kolmen vuoden ajaksi.
Työnantajat ja hoitajajärjestöt voisivat tämän jälkeen keskittyä sopimuksen käytännön toteutukseen keskinäisen nokittelun sijasta. Paljon jäi nimittäin vielä sovittavaa ruohonjuuritasollekin.
Hoitajajärjestöt jäivät työriidassa yksin sen jälkeen, kun ne uhkasivat lakoilla suurten sairaaloiden tehohoito-osastoja. Välit muihin ammattiliittoihin viilenivät jo keväällä, kun Tehy ja Super hylkäsivät kunta-alan sopimuksen.
Hoitajajärjestöille on lopulta annettava tunnustus naisvaltaisen alan kriisin nostamisesta työtaistelun aiheeksi. Maanantaina syntynyt sopimus antaa eväitä kriisin ratkaisemiseen.
Hoitajajärjestöiltä on nyt lupa odottaa myönteisempiä lausuntoja hoitajien työstä. Se olisi hyvä tapa lisätä alan vetovoimaa.