Herlin visioi maatalouspolitiikan seuraavaa vaihetta
Filosofian tohtori Ilkka Herlin availee uutta näkökulmaa maatalouspolitiikkaan sunnuntain Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa. Herlinin visiossa uudet viljelymenetelmät voivat nostaa maatalouden eturintamaan taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Suomalaisessa maatalouspolitiikan historiassa voidaan erottaa kolme vaihetta.
Ensimmäisessä vaiheessa maatalouden tehtävä oli tuottaa tarpeeksi ruokaa väestölle. Tämän tehtävän tärkeys korostui 1860-luvun suurten nälkävuosien aikaan. Nälkä oli tärkeä tekijä vielä vuoden 1918 sisällissodankin taustalla.
Sisällissodan jälkeen itsenäisen Suomen tavoitteeksi otettiin riittävä omavaraisuus ruoantuotannossa.
Sotien jälkeen maatalous sai myös tärkeän sosiaalipoliittisen tehtävän. Karjalan siirtolaisille ja rintamamiehille lohkottiin maatiloja, joista irtosi kovalla työllä kohtuullinen toimeentulo. Sivutuotteena saatiin yhteiskuntarauhaa.
Maatalouspolitiikan seuraavaksi ajuriksi nousi etutaistelu viljelijän ja kuluttajan, MTK:n ja SAK:n, maalaisliitto-keskustan ja SDP:n välillä.
Viljelijä halusi saada tuotteistaan mahdollisimman hyvän hinnan. Kuluttaja taas halusi kaupasta mahdollisimman halpaa ruokaa.
Tämän jännitteen symboliksi nousee episodi 1980-luvulta. SAK julkaisi mainoksen, jossa erehdyttävästi Heikki Haaviston näköinen piirroshahmo söi kuluttajan pöydässä. Kun Haavisto seuraavan kerran tapasi SAK:n johtoa lounastilaisuuden merkeissä, hän kaivoi salkustaan omat eväät. Viesti tuli selväksi.
Tämä jännite pysyi yhtenä politiikan käyttövoimana 1950-luvulta lähtien aina vuoteen 1995 saakka, jolloin Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Suuret puolueet päätyivät silloin yksimielisyyteen siitä, että jäsenyyden oloissa pitää huolehtia kotimaisen maatalouden säilymisestä.
Ilmastonmuutoksen torjunta on nyt avaamassa uusia mahdollisuuksia maataloudelle.
Ilmastonmuutoksen torjunta on nyt avaamassa uusia mahdollisuuksia maataloudelle. Filosofian tohtori Ilkka Herlin maalaa HS:n haastattelussa innostavia näkymiä siitä, miten pelloista voidaan tehdä tehokkaita hiilinieluja uusilla tai pikemminkin uusvanhoilla viljelymenetelmillä.
Herlin ei yhdy niihin, jotka vaativat lihansyönnin lopettamista ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä. Hänen mukaansa ongelma ei ole liha vaan sen tuotantotapa.
Jos nautoja kierrätetään laitumilla tehokkaasti, ne päinvastoin edistävät hiilen sitoutumista kasvavaan nurmeen.
Herlin on Koneen suvun edustajana Suomen viidenneksi rikkain henkilö. Toivottavasti tämä ei nouse henkiseksi esteeksi hänen visionsa vakavalle tutkimiselle.
Keskustan pitäisi olla Suomen paras osaaja maan ja metsän kysymyksissä. Kun Herlin on vielä valmiiksi verkostoitunut keskustaan, on lupa odottaa, että hänen haastattelunsa ei jää vain huitaisuksi ilmaan.