Hengelliset kesäjuhlat näyttävät toisenlaisen kuvan kuin kirkosta eroamisen luvut ja puheet maallistumisen etenemisestä
Kesällä on helppo huomata, että perinteisellä uskonnollisuudella on yhä sijaa suomalaisten sydämissä.
Ainakin kesäjuhliaan viettävien liikkeiden piirissä pidetään kristinuskon perussanomaa edelleen arvossa.
Tämä nähdään taas. Hengelliset kesäjuhlat keräävät tänä suvenakin pari sataa tuhatta ihmistä sanan äärelle.
Suuria juhlia järjestetään tai on jo järjestetty eri puolilla maata.
Vanhoillislestadiolaiset ovat kokoontuneet Äänekoskelle. Herättäjäjuhlat pidetään viikon kuluttua Tampereella.
Evankeliumijuhlat ovat Kalajoella myös tässä viikonvaihteessa. Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivät olivat Kangasniemellä…
Myös vapaat suunnat pitävät kesäjuhliaan, suurimpana tapahtumana helluntaiherätyksen juhannuskonferenssi Keuruulla.
Tutkimukset, kirkosta eroamisen luvut ja julkinen keskustelukin tosin kertovat, että suomalaisten uskontosuhde on yhä kovemmalla koetuksella.
Suuri enemmistö kuuluu kyllä yhä jompaan kumpaan kansankirkkoomme, mutta monen side on niin löyhä, että sen katkeamiseen ei tarvita suuria.
Ja jos kirkkoon kuulutaan vain tavan vuoksi, siitä on helppo lähteä milloin mistäkin syystä.
Hengellisillä kesäjuhlilla on toisenlainen viesti kuin kirkosta eroamisen luvuilla: evankeliumilla on myös kysyntää.
Herätysliikkeiden suosio kertoo puolestaan siitä, että ihmisten hengellinen nälkä ei ole sammunut.
Hengelliset kesäjuhlat ovatkin toisenlainen viesti: evankeliumilla on myös kysyntää.
Tästä kertoo sekin, että vaikka myös hengellisiä liikkeitä koetellaan, ne näyttävät pysyttelevän keskeisissä näkemyksissään.
Samalla juhlat kertovat siitä, että henkilökohtainen usko ja sen mukaiset arvot kuuluvat monen suomalaisen elämään.
Tuskin tästä haittaa on, vaikka miten päin asiaa katselisi.
Nämä arvot ovat kansakunnankin näkökulmasta ajatellen positiivisia. Niihin kun kuuluvat esimerkiksi rehellisyys, ahkeruus, kohtuus ja lähimmäisestä välittäminen.
Medialla on tästä huolimatta usein suuria vaikeuksia käsitellä suomalaista hengellisyyttä ja sen ilmiöitä.
Se vetäytyy mielellään ”uskonasioista ei kannata kiistellä” -näkemyksen taakse.
Niinpä suurimpia ja vaikutusvaltaisimpia viestimiä myöten uskontoa, kirkkoja ja hengellisyyttä sivutaan usein vain helppojen aiheiden kautta.
Mutta maallisen median kannattaisi ottaa uskontojen ja hengellisyyden maailma tosissaan eikä jättää sitä vain alan erikoisviestinten asiaksi.
Siinä on paljon enemmän kiinnostavaa aineistoa kuin vain se, mistä nyt osataan kertoa.
Aihepiirin hyödyntäminen vaatii tosin perehtyneisyyttä. Mutta lukijoita, katsojia ja kuulijoita olisi varmasti.
Siten linjan korjaaminen olisi myös viestimien etu.