Häviämme ilmastonmuutossodan, jos vain kiistelemme puolivillaisilla väitteillä, jotka ovat enemmän mielipiteitä kuin faktaa
Suomella olisi ilmastonmuutoksen torjuntaan paljon annettavaa, mutta metsäkeskustelu osoittaa, että tätäkin mahdollisuutta kampitetaan.
Uusin esimerkki saatiin, kun Yle julkaisi (5.9.) näyttävästi tutkimusyksikkö Bioksen kannanoton. Sen mukaan ”Suomen ilmastopolitiikka on kriisissä”.
Yle pani omassa uutisessaan vielä paremmaksi:
”Ympäristöasiantuntijat lyttäävät hallituksen ilmastopolitiikan – metsien lisähakkuut nollaavat kaikki muut ilmastohankkeet.”
Biosin katsauksen mukaan hallituksen suunnittelemat hakkuutasot johtavat muka ”hyvin todennäköisesti” metsien hiilinielujen pienenemiseen jopa tämän vuosisadan loppuun asti.
Bios ei ollut ensi kertaa lyttäilemässä. Eikä sitä syytetty ensi kertaa siitä, että sen edustajat esiintyvät metsäasiantuntijoina, vaikka joukossa ei ole metsätieteilijöitä eikä oikein muitakaan varsinaisia ”ympäristöasiantuntijoita”.
Sen sijaan ryhmään kuuluu muun muassa luonnontieteilijä, kuvataiteilija, kirjallisuuden tutkija ja filosofi. Yhdistävä tekijä on ”erikoistuminen monitieteiseen ympäristötutkimukseen”.
Maailman ilmastojohtaja: ”Metsänhoitokulttuuri, jossa metsää hakataan ja kasvatetaan uutta, on oikeastaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta paras.”
Viesti saikin heti puoluepoliittista sävyä. Vihreiden ja vasemmistoliiton poliitikot hehkuttivat sitä sosiaalisessa mediassa, ja Vihreä Lanka tarttui siihen. Muut mediat eivät sitä tosin juuri noteeranneet.
Onneksi muutamaa päivää aikaisemmin julkisuuteen oli tullut Suomen tunnustetuimman ilmastogurun Petteri Taalaksen haastattelu (MustRead 2.8.).
Taalas on entinen Ilmatieteenlaitoksen pääjohtaja ja nykyinen maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri.
Taalas antaa – siis päinvastoin kuin Bios – Suomen ilmastopolitiikalle hyvän arvosanan.
Taalas penääkin ”mielipiteiden sijaan kovaa faktaa ilmastokeskusteluun”. Tämän toiveen hän osoittaa niin suomalaiselle Ilmastopaneelille kuin muillekin keskustelijoille.
Taalaksen mukaan Suomi on koko EU:n tapaan ollut ilmastopolitiikan edelläkävijä:
Fossiilisten polttoaineiden osuus on pienentynyt, autoverotuksen muutokset ovat onnistuneesti suosineet vähäpäästöisiä autoja ja maalämpöjärjestelmät ja energiatehokkuus ovat menossa hyvään suuntaan.
Taalaksen mielestä Suomen metsäkeskustelu onkin ollut turhan lyhytjänteistä. Ilmastonmuutoksen kannalta ei ole ongelma, vaikka hiilinielu tulevan kymmenen vuoden aikana pienenisikin, kunhan metsä joskus kasvatetaan takaisin, hän sanoo haastattelussa.
”Metsänhoitokulttuuri, jossa metsää hakataan ja kasvatetaan uutta, on oikeastaan ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta paras.”
Siinä siis terveisiä bioksille ja muille sellaisille, jotka näkevät metsien talouskäytön mörkönä.
Metsänhoidon suomalaiset osaavat ruotsalaisten ohella paremmin kuin koko muu maailma. Kaikki hakatut alueet metsitetään Suomessa kasvamaan uutta metsää. Esimerkiksi suuret metsätalousmaat Kanada ja Venäjä ovat aivan jälkijunassa Suomeen verrattuna.
Vanhoilla metsillä on toki arvoa myös virkistysalueena ja monimuotoisuuden edistäjänä. Mutta ne eivät ole hyviä hiilinieluja.
”Osa meidän kansallispuistoalueistamme, joissa on aarnimetsää, on hiililähteitä”, Taalas sanoo.
Metsä on Suomen suuri mahdollisuus ilmastonmuutoksen torjunnassa. Puu on uusiutuva luonnonvara ja hiilinielu. Puulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita kuten öljyä ja kivihiiltä – mutta myös toisin päin: Jos puun käyttöä rajoitetaan, fossiilisten polttoaineiden osuus kasvaa taas.
Ja kun puuta hakataan, se kasvaa paremmin.
Ilmastonmuutoksen torjunta onkin niin suuri yhteinen haaste, että sitä ei pitäisi käyttää poliittisten irtopisteiden hankkimiseen.