Haukkuminen ja nöyryyttäminen eivät tuo parhaita tuloksia urheilussakaan
Urheilupiireissä on kohistu viime päivinä helsinkiläisen luisteluseuran valmentajan kyseenalaisista menettelytavoista, joiden perusteella Suomen Taitoluisteluliiton kurinpitovaliokuntaantoi hänelle vuoden toimitsijakiellon.
Seura on hyllyttänyt valmentajan eli estänyt hänen ammattinsa harjoittamisen toistaiseksi. Kyse on muodostelmaluistelun huippuseurasta, joka on saavuttanut kyseisen valmentajan johdolla muun muassa yhden aikuisten maailmanmestaruuden.
Suomi on lajin kärkimaa. Yhteensä kolme seuraa on voittanut yhden tai useampia maailmanmestaruuksia seniorisarjassa.
Vyyhti lähti purkautumaan seuran entisten luistelijoiden yhteydenotosta olympiakomiteaan ja urheilun eettiseen keskukseen. Keskus haastatteli viime kesänä urheilijoita ja antoi selvityksensä taitoluisteluliitolle kurinpitotoimia varten.
Luistelijat ovat kertoneet kokemuksistaan myös Ylen toimitukselle. Sen julkaisema juttu on surullista luettavaa.
Valmentajan kielenkäyttö on ollut jutun perusteella sopimatonta ja hänen käyttämänsä menetelmät hyvin kyseenalaisia.
Luistelijat ovat kertoneet esimerkiksi huutoringeistä. Jos joku kaatui kisoissa, valmentaja saattoi määrätä joukkueen muut jäsenet rinkiin hänen ympärilleen haukkumaan virheen tehnyttä niin kauan että tämä murtui.
Kohujutun jälkeen oli selvää, että valmentajan nimi tulisi julkisuuteen muutaman päivän sisällä. Sen myötä hän on joutunut ankaran julkisen ryöpytyksen kohteeksi.
Valmentajalla on kaikki oikeus puolustautua. Hän onkin saanut tuekseen huippuasianajajan ja aikoo valittaa hyllytyspäätöksestä urheilun oikeusturvalautakuntaan.
Asianajaja on päämiehensä puolesta myös kiistänyt ainakin osittain luistelijoiden väitteiden todenperäisyyden.
Valmentajan sanaa vastaan voidaan kuitenkin asettaa jopa yli kymmenen luistelijan kertomukset, joiden todenperäisyyttä ulkopuolisen on vaikea asettaa kyseenalaiseksi.
Asian vakavuutta korostaa se, että kyse on lapsista ja nuorista ja siitä, miten heitä saa kohdella.
Nuorimmat muodostelmaluistelun joukkueet koostuvat alle kymmenen vuoden ikäisistä lapsista. Siitä edetään asteittain juniori- ja senioritasolle.
Suomessa laji on kuitenkin puhdasta amatööriurheilua, jossa senioritasollakaan ei makseta palkkaa urheilijoille. Niinpä luistelijoidenura päättyy yleensä jo vähän yli kahdenkymmenen vuoden iässä.
Tämän ikäisten lasten ja nuorten epäasiallinen kohtelu voi aiheuttaa vakavia vaurioita kuten syömishäiriöitä ja itsetunto-ongelmia.
Asian vakavuutta korostaa se, että kyse on lapsista ja nuorista ja siitä, miten heitä saa kohdella.
Tapaus antaa paljon ajattelemisen aihetta koko luisteluperheelle. Kyseinen valmentaja tunnetaan värikkään henkilönä, jonka kielenkäyttö tuli sivullisillekin tutuksi kilpailutapahtumissa.
Sen paremmin seura kuin liittokaan eivät kuitenkaan puuttuneet hänen valmennusmetodeihinsa ennen entisten luistelijoiden ulostuloa.
Tapaus pakottaa pohtimaan laajemminkin urheiluvalmentamisen perusteita. Muualla yhteiskunnassa on jo aikoja sitten luovuttu kuriin ja rangaistuksiin perustuvista johtamismenetelmistä.
Urheilussakin pätee, että epäonnistumisen ja siitä koituvan rangaistuksen pelko eivät ole tehokkain tapa rohkaista hyviin suorituksiin. Voittamisen halu on tutkitusti paljon tehokkaampi kannustin kuin häviämisen pelko.