Harry Harkimo saisi varoa, että hänen naiiviuttaan ja kokemattomuuttaan ei käytetä raa’asti hyväksi
Ensimmäisen kauden kansanedustaja Harry Harkimo aikoo äänestää hallituksen sote-esitystä vastaan.
Hän perustelee ratkaisuaan nettiäänestyksen tuloksilla. Kaikkea sitä näkeekin!
Harkimon ja muutamien muiden perustaman Liike Nyt -yhdistyksen nettiäänestyksessä annettiin Harkimon kertoman mukaan 4 000 ääntä, eri puolilta Suomea.
Näistä 90 prosenttia äänesti ”vanhan sote-mallin kehittämisen puolesta”. Kymmenen prosenttia valitsi vaihtoehdon, jonka mukaan hallituksen mallia kehitettäisiin.
Tästä kansanedustaja vetää johtopäätöksen, jonka mukaan hänenkin on oltava vastaan – siitäkin huolimatta, että sellaista mallia ei tietenkään ole olemassakaan, joka saisi 90 prosentin kannatuksen.
Harkimo on ymmärtänyt edustuksellisen demokratian periaatteen väärin, tai sitten hän on vain lapsellisen sinisilmäinen ja kokematon – tahi vain laiska.
Perustuslaki kyllä määrää, että valta Suomessa kuuluu kansalle, ja valtiopäiville kokoontunut eduskunta vain edustaa tätä kansan valtaa.
Mutta samalla kun kansa on antanut valtansa edustajiensa käyttöön, kansa on antanut edustajalleen myös vastuun.
Vastuuta ei kansanedustaja voi siirtää takaisin kansalle. Ei, hänen itsensä on perehdyttävä päätettäviksi tuleviin asioihin ja opiskeltava ne niin hyvin kuin voi.
Se on kansanedustajan täysipäiväinen työ. Siitä hän kuittaa palkkionsa.
Harkimo on ymmärtänyt edustuksellisen demokratian periaatteen väärin, tai sitten hän on vain lapsellisen sinisilmäinen ja kokematon – tahi vain laiska.
Kansalaisiin on tietenkin pidettävä yhteyttä ja kuunneltava heidän näkemyksiään.
Joissakin periaatteellisissa asioissa – kuten päätettäessä kieltolaista, EU-jäsenyydestä tai Natosta – edustajia ei välissä tarvita.
Mutta käytännön kysymyksissä, vaikkapa sotessa, kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuuksia tietää riittävästi.
Harkimo myöntää tämän itsekin:
”Koko sote-uudistus on liian iso ja liian vaikeaselkoinen”, hän sanoo (Yle uutiset 9.7.). Silti hän luottaa neljän tuhannen nettiäänestäjän näkemyksiin.
Nettikyselyt ovat epävarmimpia keinoja saada kansalaisten mielipiteitä esiin.
Niiden tuloksiin ei voi ollenkaan luottaa. Ne toimivat kuin ennen puhelu kansanedustajalle, jonka tiedettiin hermostuvan herkästi kannattajien ärtymyksestä.
Kun edustaja oli saanut kolme soittoa, hän näki ”kentällä selvää levottomuutta”. Kun puheluita oli tullut viisi, ”kenttä kävi kuumana”.
Huomaamatta jäi, että kaikki tuhannet muut tämän kansanedustajan äänestäjät saattoivat olla ihan tyytyväisiä.
Vähän samaa on reagointi nettikyselyiden tuloksiin.
Nettikyselyitä voi manipuloida.
Niitä voi käyttää puoluepoliittisesti hyväksi. Ei tarvita paljonkaan taitoa, että sama ihminen voi vastata useasti.
Vastaajajoukko on muutenkin hyvin valikoinut, kun vastaaminen vaatii erityistä aktiivisuutta.
Parempi ratkaisu olisi, että Harkimo hoitaisi kansanedustajan velvollisuudet ja opettelisi vaikeatkin asiat. Tässä työssä olisivat apuna edustajatoverit ja eduskuntaryhmä – jos mies ei olisi hylännyt heitä.
Harkimolla ja kumppaneilla saattaa olla ihanteellisia ajatuksia liikkeensä kanssa, ja hyvin he ovat saaneet mielikuviaan markkinoiduiksikin.
Demokratiaa ne eivät kuitenkaan lisää, eivätkä paranna kansanvallan toimintaa.