Harhaanjohtavat vaalilupaukset ovat kansalaisten pettämistä, ja sellaista populismista pitäisi jo päästä
Vuoden 1987 vaalien alla demarit lupasivat kolminkertaistaa lapsilisät, mutta ajoivat maan konkurssin partaalle. Lapsilisiä oli päinvastoin leikattava.
Olisi luullut, että harhaanjohtavasta suurten vaalilupausten populismista olisi kolmessakymmenessä vuodessa jo päästy, mutta ei.
Ei SDP vuosikymmeniä sittenkään tosissaan ollut. Se oli vain keksinyt hyvän juonen.
Juttu näet jatkui vähän kuin entisajan vakuutusmyyjällä. Selventävät pykälät oli kirjoitettu pienellä paperin alareunaan. Rahat ”kolminkertaistamiseen” oli tarkoitus ottaa lapsiperheiden verovähennysten poistamisesta.
Otsikoihin ei tosin mahtunut muuta kuin lupaus lapsilisien kolminkertaistamisesta. Se oli tarkoituskin.
SDP yrittää nyt samaa vanhaa konstia, mikä sekin kertoo demaripuolueen olemattomasta uusiutumiskyvystä.
Annetaan kova lupaus – pieniin eläkkeisiin sadan euron korotus ja vielä ”nettona”.
Lupauksen tyhjäksi tekevät rajoitukset ovat pienellä kirjasinlajilla kääntöpuolella – mutta eiväthän ne nytkään otsikoihin mahtuneet.
Onkin käynyt näet ilmi, että SDP toteuttaisi ajatuksensa useamman vuoden ja ehkä parin vaalikauden aikana ja vielä niin, että valtiontalous ei vaarannu.
Se siitä satasesta nettona.
Vertailun vuoksi voi todeta, että Juha Sipilän hallitus on nostanut pienimpiä eläkkeitä kolmen vuoden aikana jo 40 eurolla. SDP:n kohulupausta on jo siis toteutettu, mutta ilman suuria puheita.
Ovat muutkin suuret puolueet syyllistyneet samaan.
Hyvin muistetaan kokoomuksen lupaukset Sari Sairaanhoitajalle. Julkinen talous kärsii niistä yhä. Keskustastakin on takavuosina esitelty vähän kuin vaalilupausmielessä kansaneläkkeiden suuria korotuksia. SDP:n ja kokoomuksen huutokauppakeisarit ovat kuitenkin olleet aivan omissa sfääreissään.
Vaalilupaukset ovat huonoa politiikkaa myös siksi, että ne ohjaavat taloudenpitoa väärille raiteille, menojen lisäämisen tielle.
Tällaisesta äänestäjien narraamisesta pitäisi jo päästä. Temput syövät muutenkin heikossa hapessa olevaa politiikan uskottavuutta.
Siis ei kiitos vaalilupauksille, jotka johtavat kansalaisia harhaan ja antavat vääriä toiveita vaalien jälkeisestä tulevaisuudesta.
Yksikään puolue ei voi luvata kansalaisille suuria. Hallituksiin tarvitaan aina vähintään kolme puoluetta. Eivätkä hallitukset yksimielisinäkään sellaiseen lupauspolitiikkaan pysty, jos haluavat pitää valtiontalouden paremmassa kunnossa kuin kreikkalaispoliitikot.
Vaalilupaukset ovat huonoa politiikkaa myös siksi, että ne ohjaavat taloudenpitoa väärille raiteille, menojen lisäämisen tielle. Kansalaisten asioita kun olisi hoidettava niin, että tulot riittävät ainakin pitkässä juoksussa menoihin.
Keskustan viime vuosien vaalilupausten linja on ollut hyvä. Se tiivistyy edesmenneen valtiopäivämiehen Kusti Eskolan neuvoon:
”Kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa.”
Siis vaikka näin:
”Vähän huonossa jamassa vielä ollaan, mutta kyllä tästäkin selvitään.”