Halla-ahon puolue yrittää käydä kunnissa hallitusvaaleja, mikä on kuin näyttäisi pitkää nenää kuntien ihmisille ja asioille
Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelman ydinsanoma on kuin väärältä planeetalta ja väärään aikaan.
Ylivoimaisesti suurimmassa osassa kuntia ei maahanmuutolla, ilmastoposeerauksella tai ”ylisuurilla investoinneilla” ole mitään roolia. Ne eivät vie veronmaksajien rahoja, kun niitä ei yksinkertaisesti ole.
Perussuomalaisten kunnallisvaaliohjelman ytimessä nämä iskulauseet kyllä ovat. Niistä pitää puolueen mielestä säästää.
Selitys omituiselle linjavalinnalle on puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan siinä, että puolue yrittää kaataa kunnallisvaaleissa hallituksen.
HALLA-AHOLLA ovat kuitenkin nyt huonot neuvonantajat. Valtakunnan politiikasta puhuminen kuntavaaleissa on kuin näyttäisi pitkää nenää kuntien ihmisille ja asioille.
Kuntavaaleissa valitaan luottamushenkilöt, joille uskallamme antaa käyttöoikeuden lompakkoomme kotikunnan asioiden hoitamiseksi. Maahanmuuttoon tai ilmastoposeeraukseen nämä valitut eivät pääse vaikuttamaan muualla kuin ehkä pääkaupunkiseudulla ja sielläkin vain olemattomalla tavalla.
Ehkä perussuomalaisilla ei ole kunnallispolitiikan osaamista? Ehkä siksi pitää marssia valtakunnallisten ja kuluneiden iskulauseiden tahdissa? Ehkä ei ole muuta annettavaa?
Vai onko Halla-aho valjastanut koko puolueväkensä oman, henkilökohtaisen vaalityönsä hyväksi? Halla-aho tavoittelee Helsingin pormestarin paikkaa, ja silloin muu saa jäädä. Katsooko puolue koko valtakuntaa helsinkiläisten silmälasien läpi?
Siihen politiikkaan sopivat hyvin Halla-ahon äskeiset kylmät kommentitkin, joissa ei ymmärrystä maaseudulla asuville kuulunut (MTV uutiset 28.11.).
Pitää kysyä, mikä on menojen tärkeysjärjestys meidän kunnassamme? Keneltä leikataan, kun menoja suitsetaan, kuten perussuomalaiset valtakunnallisesti vaativat?
EPISODI itäuusmaalaisesta pienestä kunnasta valaisee perussuomalaisten otteita.
Vajaan parin tuhannen asukkaan Pukkila oli saanut kunnanjohtajansa sijaiseksi kokeneen poliitikon Juha Rehulan. Tämä oli toiminut kunnassa vs. kunnansihteerinä vuosikymmenet sitten, ja hänestä oli jo silloin jäänyt myönteinen kuva.
Pukkilassa oltiin hyvillään. Rehula oli tietoineen, kokemuksineen ja verkostoineen kuin lottovoitto. Moni muukin kunta olisi ollut hänestä innoissaan.
Entinen kansanedustaja ja ministeri ennätti hoitaa kunnanjohtajan viransijaisuutta lähes vuoden ennen kuin viran vakituinen haltija sai eläkepäätöksen. Virka pantiin auki. Rehula haki sitä, samoin kolme muuta.
Kaikki keskustan, kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja vihreiden valtuutetut kannattivat Rehulaa, yksimielisesti. Perussuomalaisten ainoa valtuutettu ei. Hän jätti eriävän mielipiteen toisen kunnanjohtajaehdokkaan puolesta.
Muuta syytä tähän ei ole keksitty, kuin halu olla eri mieltä. Kunnan ja kuntalaisten edun kanssa tällä mielenosoituksella ei ollut mitään tekemistä.
SUOMLALAISTEN kannattaakin nyt haastaa kunnolla puolueet ja niiden paikalliset vaaliohjelmat. Niistä vasta selviää, miten kukin puolue haluaa kotikuntaa kehittää seuraavien neljän vuoden aikana.
Silloin ei saa tyytyä siihen, että halutaan ”kunnan menojen panemista tärkeysjärjestykseen”, kuten perussuomalaisten yksi iskulause kuuluu.
Pitää kysyä, mikä tärkeysjärjestys on meidän kunnassamme? Mistä ja keneltä leikataan, kun menoja suitsetaan, kuten perussuomalaiset valtakunnallisesti vaativat? Siitäkin sopii muistuttaa, että säästöt ja leikkaukset iskevät aina kovimmin vähätuloisimpiin, tavallisiin ihmisiin.
Ja miten sote-asioita, kouluverkkoa, päivähoitoa, joukkoliikennettä, liikuntatointa, kulttuuripalveluja, kaavoitusta ja kaikkia muita kuntalaisten asioita pitää kehittää – ja minkälaisen verotuksen turvin?
Pelkkä halu olla eri mieltä ei silloin aivan varmasti riitä.