Eurovaaleissa ratkotaan maaseudun kohtalonkysymyksiä
Ainakaan maaseudun asukkaan ei kannata ajatella, että jätänpä EU-vaalit nyt väliin.
EU-parlamentissa käsitellään lompakkoasioita.
Tämä johtuu siitä, että maatalouspolitiikka on yksi pisimmälle viedyistä yhteisen politiikan lohkoista. Suomelle palautuvista EU-jäsenmaksurahoista on jopa 60 prosenttia maatalousrahoja.
”EU:n maatalouspolitiikan ytimessä tulee jatkossakin olla se, että maataloutta voi harjoittaa koko EU:n alueella, ja että viljelijät saavat tuottamastaan ruuasta riittävän korvauksen”, kirjoittaa parlamentin pitkäaikainen jäsen Anneli Jäätteenmäki viisaasti Suomenmaassa (17.5.).
Lisäksi EU:n on luotava vakautta markkinoiden heilahduksia vastaan.
Jotta tällaisen politiikan jatkuminen voidaan turvata, tarvitaan tietenkin parlamentaarikkoja, jotka osaavat ja ymmärtävät.
Joku puolue yrittää saivarrella, että maatalouspolitiikka pitäisi siirtää takaisin kansallisiin käsiin.
Tämä on täysin epärealistista ja asiantuntematonta haaveilua ja äänestäjien johtamista harhaan. Se ei olisi myöskään maataloustuottajan etu.
”EU-maat ja koko maailma muodostavat yhden kokonaisuuden ja kilpaillut maataloustuotteiden markkinat. Suomen kaltainen pohjoinen maa ei pärjää niillä yksin”, Jäätteenmäkikin sanoo.
Hän tietää. Häntä on syytä uskoa.
Tuskinpa kukaan viljelijä haluaa muutenkaan palata niihin aikoihin, jolloin Suomessa väännettiin maataloustupoja puoluepoliittisissa pöydissä.
Jotkut muistavat niiltä ajoilta pahamaineisen iskulauseenkin: ”Tapa talonpoika päivässä…”
On suuri vaara, että unionissa tehdään ilmastohuolen nimissä huonoja päätöksiä. Päätöksiä, jotka ovat huonoja Suomelle ja huonoja ilmastolle.
Oman lisämausteensa maatalouden ja maaseudun asioihin tuo keskustelu ilmastonmuutoksesta. Tässäkin tarvitaan valppaita Suomen edun vartijoita Brysseliin.
Suomen metsien hyödyntäminen tai suomalaisen kotieläintuotannon käytännöt nurmiviljelyksineen ovat kysymyksiä, joista monen EU-maan poliitikolla on vain väärää tietoa. Kaikki suomalaisetkaan poliitikot eivät tiedä asioiden oikeita laitoja vaan ovat ideologioidensa pauloissa.
On siis suuri vaara, että unionissa tehdään ilmastohuolen nimissä huonoja päätöksiä. Päätöksiä, jotka ovat huonoja Suomelle ja huonoja ilmastolle.
Tarvitaan siis valppaita Suomen edun valvojia Brysseliin. Siinä työssä voittaja ei ole se, joka huutaa yksinkertaistettuja iskulauseita.
Toinen maakunnille ja maaseudulle tärkeä EU-toiminto on aluepolitiikka. Se on unionin tärkein investointityökalu. Se vie lähes kolmanneksen unionin budjetista.
Aluepolitiikan kohteena ovat kaikki Euroopan unionin alueet ja kaupungit, mutta erityisesti vähemmän kehittyneet seudut.
Sen tarkoituksena on edistää työpaikkojen luomista, yritysten kilpailukykyä, talouskasvua ja kestävää kehitystä sekä parantaa kansalaisten elämänlaatua.
Tästäkin työstä Suomen on saatava osansa.