Euroopan elpyminen on Suomenkin etu
EU:n elpymispaketin tarpeellisuudesta on väitelty vilkkaasti niin eduskunnassa kuin sen ulkopuolellakin. Näkemyserot paketin kannattajien ja vastustajien välillä ovat poikkeuksellisen suuret.
Kiistatonta on, että koronakriisi on suistanut EU-maat taloudelliseen ahdinkoon. Koronapandemian henkiset ja taloudelliset seuraukset tuntuvat kaikissa maissa.
Osa maista on kärsinyt koronasta todella pahasti. Suomi on selvinnyt epidemiasta moneen muuhun maahan verrattuna kohtuullisen pienin vaurioihin laajaan yhteisymmärrykseen perustuneiden koronatoimien ansiosta.
Tarve talouden elvyttämiseen on valtava kaikkialla maailmassa. EU:n 750 miljardin euron elpymispaketti on iso, mutta se kuitenkin selvästi pienempi kuin esimerkiksi USA:n ja Japanin vastaavat paketit.
SUOMESSA EU:n elvytyspaketti on joutunut poikkeuksellisen suuren arvostelun kohteeksi. Osa kritiikistä on täysin perusteltua.
EU:n omat alkuperäiset säännöt eivät salli yhteistä velkaantumista. Tätä sääntöpykälää on venytetty elpymispaketin yhteydessä äärirajoille asti. Tätä ei voi eikä tarvitse kiistää.
Yhtä mieltä suomalaiset tuntuvat olevan siitä, että koronaepidemian jälkeen tarvitaan elvytystoimia talouden kohentamiseksi. Siitä, miten ja kenen toimesta elvytys toteutetaan, ollaankin vahvasti erimielisiä.
Euroopan nouseminen koronakohmeesta on vientivetoisen Suomen etu. Se antaa meille työtä ja turvaa. Jos Euroopan talous jää polkemaan paikalleen, se tietää laihoja vuosia Suomen taloudelle.
Tämä tahtoo monelta kriitikolta unohtua.
Toiveet siitä, että Suomi saisi neuvottelemalla itselleen paljon paremman paketin kuin mitä nyt on tarjolla, on toiveajattelua.
KANSAINVÄLISET muoti-ilmiöt tulevat Suomeen yleensä pienellä viiveellä. Niin nytkin.
EU:n elpymispakettia koskevassa keskustelussa on havaittavissa vahvasti samoja piirteitä kuin Britannian brexit-äänestyksessä ja Donald Trumpin presidenttikaudella. Tavallisen kansalaisen on enää vaikea tietää, mikä on totta ja mikä ei.
Medialukutaitoa ei helpota se, että osa poliitikoista ja asiantuntijoista valehtelee häpeilemättä saadakseen kansalaisten tuen. Sosiaalisen median kanavat sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Niissä näkyvyyttä saavat yleensä eniten ne, jotka huutavat äänekkäimmin ja käyttävät kärjekästä kieltä.
Mielipiteitä saa ja pitääkin esittää. Toivottavaa kuitenkin olisi, että ne perustuisivat tosiasioihin eivätkä keksittyihin tarinoihin. Esimerkiksi väitteet, että EU:n elvytyspaketin rahoilla maksettaisiin italialaisten tai minkään muun EU:n maan eläkkeitä tai laskuja, ovat täyttä puppua. Silti ne leviävät kuluvalkean tavoin.
Vallitsevassa keskusteluilmapiirissä oikean ja väärän tiedon erottaminen on entistä vaikeampaa. Siksi ne ovatkin niin suosittuja.
EU:N elpymispakettia koskevassa keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle se, mitä tapahtuu, jos Suomi hylkää esityksen. Saadaanko parempi paketti tilalle, kuten on esitetty? Ja miten käy Suomen EU-jäsenyydelle?
Toiveet siitä, että Suomi saisi neuvottelemalla itselleen paljon paremman paketin kuin mitä nyt on tarjolla, on toiveajattelua. Britannian vuosia kestäneet brexit-neuvottelut ovat tästä oiva esimerkki.
Euroopan unionilla ei ole mitään syytä eikä halua antaa periksi maille, jotka yrittävät kiristää itselleen parempia ehtoja. Siihen on syynsä.
Jos EU toimisi näin, jokainen jäsenmaa kiristäisi vuorollaan itselleen parempia sopimuksia. Tällainen toimintatapa ajaisi EU:n lyhyessä ajassa täydelliseen kaaokseen.
EU:n elpymispakettiäänestyksessä onkin loppujen lopuksi kyse siitä, haluaako Suomi olla osa Euroopan unionia vai ei. Suomen pitää tässä tilanteessa valita vähiten huonoin vaihtoehto ja hyväksyä EU:n elvytyspaketti.
Suomen ajaminen kaaokseen voi palvella joidenkin oppositiopuolueiden poliittisia tavoitteita, mutta isänmaan etua niillä ei ajeta.