EU-johtajien sopimusta voi arvioida monesta näkökulmasta, mutta lopulta tärkeintä taitaa olla, että sopu yleensä syntyi
Tuskin kukaan voi varmasti sanoa enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan, kuka Brysselissä voitti ja kuka hävisi, vaikka tästä kuinka nyt taitetaan peistä – Suomessakin.
Tosin yhtenäinen Eurooppa menestyi, vaikka välillä näytti heikolta. Se olikin pääasia.
Jokainen jäsenmaa etsii nyt sopimuksesta itselleen pikavoittoja ja aseita kotimaiseen poliittiseen keskusteluun. Sopu vaati niitä, sillä päätökset on vielä hyväksyttävä kansallisissa parlamenteissa.
Kun yhteisen pöydän ympärillä on 27 sopijaa, joilla kaikilla on omat intressinsä, tarvittiin kompromisseja. Niistäkin oli kova vääntö. Se kesti neljä päivää, kunnes viimeisenä yönä sopu syntyi.
Oppositiojohtajiemme valitukset ovatkin katteetonta sananhelinää. Ei ole mitään syytä uskoa, että Petteri Orpo ja kumppanit olisivat pystyneet yhtään parempaan. Pääministeri Sanna Marin teki hyvää työtä.
Suomi sai 400 miljoonan euron kansallisesti kohdistetun tuen maatalouden kehittämisrahoihin sekä 100 miljoonan euron lisärahan Pohjois- ja Itä-Suomen harvaanasutuille alueille. Kummatkin ovat keskustan mieleen.
Itäisen ja pohjoisen Suomen harvaan asuttujen alueiden lisärahoitus on tärkeä. Se käytetään aluekehittämiseen. Suurimpia hyödynsaajia ovat yliopistot, ammattikorkeakoulut, kunnat sekä yritystoiminnan investoinnit.
Muutenkin pääasia eli neuvottelut EU:n elvytyspaketista sujuivat Suomen toivomaan suuntaan.
Suomi saa hätärahoitusta 3,2 miljardia euroa vuosina 2021–2023.
Summa pieneni 3,9 miljardista, mutta myös Suomen maksut elvytysrahastoon laskevat, paljon enemmän vielä. Ne ovat ensi arvion mukaan 6,6 miljardia. Alun perin Suomen maksut olisivat olleet 8,5 miljardia. Maksut suoritettaisiin 30 vuoden aikana, vuoteen 2058 mennessä.
Se on kuitenkin varmaa, että suurin voittaja oli Eurooppa, suomalaistenkin kotipiha. Tulevaisuuden maailmassa yhtenäinen Euroopan unioni on entistäkin arvokkaampi.
Kyse ei ole vain unionin jäsenmaiden ja kansalaisten taloudellisesta menestyksestä, työstä ja toimeentulosta. Eikä kyse ole myöskään vain siitä, miten vastataan yhteisiin suuriin uhkiin kuten ilmastonmuutokseen, siirtolaisuuteen tai tuleviin pandemioihin.
Yhä tärkeämmäksi on tullut puolustautuminen Kiinan, Venäjän ja USA:n ylivaltapyrkimyksiä vastaan. Suurvallat näkisivät mieluiten, että Euroopan unioni hajoaisi. Silloin Eurooppa olisi heikompi.
Suomen näkökulmasta tämä on epäisänmaallinen toive. Silloin varsinkin pienet valtiot kuten Suomi olisivat supervaltojen haarukkapaloja. Yhtenäinen EU on pienten maiden vahva tuki. Eripuraisena Eurooppa häviää.
Suurin voittaja oli Eurooppa, suomalaistenkin kotipiha.
Tämänkertainen puheenjohtajamaa Saksa näytti esimerkkiä. Se haki Angela Merkelin johdolla ratkaisun, vaikka Saksa on ylivoimaisesti suurin nettomaksaja.
Ehkä Saksassa nähdään, minkälaista eurooppalaista yhteistyötä koronapandemian vahingoittaman talouden nostamiseksi tarvitaan. Ainakin Saksan talouden tulokset kertovat osaamisesta.