"Ei minua varten tarvii keittää" – mutta silti tässä porskutellaan kansakuntien eturivissä
Tasavaltainen Suomi on nyt satavuotias, sillä itsenäisen Suomen ensimmäinen, tasavaltalainen perustuslaki tuli voimaan 17. heinäkuuta 1919.
Voisimmeko vähän ylpeillä saavutuksillamme?
Vai onko se turhaa ja epäsuomalaista?
Suomalainen on kylläkin äärivaatimaton. Hyvä esimerkki siitä on itsenäisyyden juhlavuonna 2017 julkaistun kilpailun tulos. Siinä etsittiin ”kaikista suomalaisista lauseista suomalaisinta”.
Äänestyksen voitti ylivoimaisesti tokaisu, joka kai sitten kuvaa suomalaisuuden ydintä parhaiten:
”Ei minua varten tarvii keittää…”
Kuluneella viikolla juhlakahvit ovat kyllä olleet paikallaan. Vain lyhyen aikaa verisen kansalaissodan jälkeen Suomen eduskunta oli valmis hyväksymään tasavaltaisen ja demokraattisen hallitusmuodon. Siitä alkoi menestystarina.
Taistelussa tasavaltaisen hallitusmuodon puolesta oli keskeinen asema Santeri Alkiolla ja maalaisliitolla. Alkio piti tasavaltaa parhaana hallitusmuotona sen kansanvaltaisuuden takia.
Työ onnistui niin hyvin, että monet sen perusteista sisältyvät vielä nykyäänkin Suomen perustuslakiin.
Sadan vuoden kuluessa Suomi on noussut kansalaissodan vihan jakolinjoista kansakuntien eturiviin – vaikkakin monien vaikeuksien kautta. Onneksi nykyiset sukupolvet ovat säästyneet pahimmalta, sodalta.
Kun Alkion puoluetoveri, valtiovarainministeri Mika Lintilä puhui Porin SuomiAreenan hallitusmuotoseminaarissa, hän sanoi juhlavasti, kuinka ”demokraattisessa hallitusmuodossa vahvistuvat kansakunnan keskinäinen luottamus, yhteyskunnan vakaus ja taloudellinen hyvinvointi”.
Niinpä suomalaisista 93 prosenttia sanoo, että demokratia on paras tapa hallita yhteiskuntaa.
Ruotsinsuomalaisia houkutellaan takaisin Suomeen – paikkaamaan työvoimapulaa.
Erityisesti taloudellisen hyvinvoinnin kehityksestä kertoi hauskasti samana päivänä julkaisu Ylen uutinen:
Ruotsinsuomalaisia houkutellaan takaisin Suomeen uudella Finnpausen-ohjelmalla.
Ja miksi? Paikkaamaan työvoimapulaa.
Eipä ole kuin viitisenkymmentä vuotta siitä, kun sadat tuhannet suomalaiset varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomesta läksivät tekemään Volvoja ja Maraboun suklaata. Töitä oli länsinaapurissa tarjolla, ja palkat olivat toista luokkaa.
Yle oli haastatellut juttuunsa toisen polven ruotsinsuomalaista Marianne Viitaa. Hän on muuttanut perheensä kanssa pysyvästi Suomeen.
”Jotkut löytävät paratiisin Ruotsista, mutta minä löysin sen täältä”, Viita sanoo.
Suomessa on siis tehty monenlaisia oikeitakin ratkaisuja, vaikka tätä ei keskustelusta aina huomaakaan. Sankareita olemme siis kaikki, myös eduskunta, hallitus ja viranhaltijat, jotka ovat päätöksiä tehneet ja niitä toteuttaneet.