Demarijohtoiset ay-liitot perustivat muka "kansanliikkeen" ja rahoittavat massiivisesti jäsentensä varoilla puolueensa vaalityötä
Muutamat sak-laiset ay-liitot käyttelevät jäsentensä varoja vaalien alla yhä vanhakantaisella ja yksisilmäisellä tavalla. Se nakertaa taas lisää ay-liikkeen tulevaisuutta.
Operaation nimi on tällä kertaa ”Vapaiden valtakunta”.
Kun kansanliikkeet syntyvät yleensä kansalaisten parissa, spontaanisti ja ohjailematta, tämän ”kansanliikkeen” juuret ovat sak-laisten liittojen konttoreissa.
Suurimmat näistä ovat julkisten alojen JHL, palvelualojen PAM ja Teollisuusliitto.
Ja kun kansanliikkeiden rahoitus on yleensä kansan roposissa, tämä ”kansanliike” ei pelaa napeilla. JHL, PAM ja Teollisuusliitto siirsivät jäseniltään keräämiään varoja 400 000 euroa kukin ”kansanliikkeen” tilille.
Lisäksi tilisiirtojaan ovat tehneet Sähköalojen ammattiliitto, AKT, PAU ja SEL – sekä tietysti keskusjärjestö SAK.
Niinpä ”kansanliikkeen” vaalikassa on noin 1,4 miljoonaa euroa.
Se on samaa luokkaa kuin kokoomuksen tai keskustan koko vaalibudjetti ja vain vähän pienempi kuin eniten vaaleissa rahaa käyttävän SDP:n. Ja itsestään selvää on, että kansanliikkeen päätoimijat ovat ay-toimitsijoita.
Näillä rahoilla käydään sitten kaikin keinoin hallituspolitiikan kimppuun.
Ei siis pidä ihmetellä, miksi esimerkiksi somessa ja nettikeskusteluissa tuntuu olevan järjestäytynyt ja organisoitu meno työvuoroineen ja päivystyksineen.
”Kansanliikkeen” pääviesti on sama hokema kuin mitä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on toistellut:
”Politiikan suunnan on muututtava.”
Moni on tosin ihmetellyt, onko Rinteellä kartta väärin päin kädessä. Niin erikoinen hänen vaatimuksensa on ollut.
Vienti vetää, työttömyys vähenee, valtiontalous kohenee – ja nyt sitten pitäisi suuntaa muuttaa.
Kuulostaa ihan hullulta. Mutta toisaalta sitähän tässä on juuri pelättykin. SDP:n voitto merkitsee taas uuden syöksyn alkua.
Samat vuorosanat ovat myös todistus siitä, mistä demaripuoluetta johdetaan.
On helppo ynnäillä, että SDP on nykyisellään oikeastaan sak-laisen ay-liikkeen poliittinen jatke ja juoksupoika.
Yhteydestä muistuttaa sekin, että ay-liike syrjäytti Jutta Urpilaisen ja nosti ay-jyrä Rinteen SDP:n puheenjohtajaksi.
Kansanliikeviritelmä on voinut tuntua etevältä, kun projektia on piirusteltu toimitsijoiden kirjoituspöytien ääressä.
Pohdittiinko riskejä? Jos niin tehtiin, tulos jäi vajavaiseksi.
Ay-liikkeen suosio ei varmasti vahvistu siitä, että kaikkien jäsenten maksamia jäsenmaksuvaroja käytellään yksisilmäisen puoluepoliittisesti.
Ay-liikkeelle kiusallisia keskustelunaiheita ei luulisi tarvittavan lisää.
Tekemistä olisi jo siinäkin, että kansalaisille selvitettäisiin vaikka se, miksi ay-johtajien palkat ovat jättimäiset tai miksi ay-liikkeen liiketoimet esimerkiksi vuokra-asuntobisneksessä eivät eroa tippaakaan siitä kaavasta, millä raaka kapitalismi toimii.
Toivottavasti sak-laisessa ay-liikkeessä ei kuitenkaan vielä ajatella, että muut kuin demarit ja vasemmistoliittolaiset joutavatkin mennä. Toimet ovat kyllä sinne päin…
Toivottavasti sak-laisessa ay-liikkeessä ei kuitenkaan vielä ajatella, että muut kuin demarit ja vasemmistoliittolaiset joutavatkin mennä. Viesti on kyllä sinne päin.
Merkille pantavaa sen sijaan on, että tämänkertaisen vaalivirityksen keksijöillä on ollut hieman huumoriakin pelissä.
Yleensä demarit ovat totisia tiukkapipoja, jotka loukkaantuvat puolesta sanastakin.
Mutta ehkä huumori oli tälläkin kertaa vahinko: ”Vapaus” ei nimittäin ole ensimmäinen eikä toinenkaan sana, joka demaripolitiikasta tulee mieleen.
”Holhous” tai ”pakko” olisivat sopivampia.