Budjettineuvottelujen lopputulos oli hyvä, mutta sitä edelsi arvoton näytelmä

Pääkirjoitus

Hallitus löysi odotetusti sovun ensi vuoden budjetista. Toisin kuin yleensä neuvottelujen loppuvaiheessa ei kiistelty työllisyys- ja talousasioista vaan ilmastotoimista.

Hallituspuolueet voivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Tapa, jolla siihen päästiin, ei kuitenkaan mairittele kaikkia hallituspoliitikkoja.

Vihreiden media- ja somekampanja budjettiriihen ilmastovaatimuksista herätti suurta närkästystä hallituskumppaneissa. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että vihreät pyrkivät neuvottelujen avulla vahvistamaan omaa poliittista profiiliaan.

Se, että vihreiden maalitauluna oli keskusta, ei yllättänyt ketään. Vihreiden häikäilemätön oman hännän nostaminen herätti ärtymystä myös SDP:n ja vasemmistoliiton riveissä. Vihreiden esiintyminen ainoana oikeana ilmastopuolueena oli vasemmistopuolueille yksinkertaisesti liikaa.

HALLITUSPUOLUEIDEN yhteinen toive on, että vihreiden kuntavaaleista alkanut kipuilu päättyi budjettiriiheen. Yhteishenkeä on vaikea saavuttaa, jos yksi puolue vähättelee jatkuvasti muiden hallituspuolueiden suhtautumista ilmasto- ja ympäristötoimiin ja samalla korostaa omaa erinomaisuuttaan.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen ilmasto-ohjelma on maailman mittakaavassa erittäin kunnianhimoinen – ellei jopa maailman paras. Vahvasti politisoituneen keskustelun tiimellyksessä tämä fakta on valitettavasti jäänyt monelta huomaamatta.

Tätä taustaa vasten ei tarvitse ihmetellä, miksi muut hallituspuolueet ovat niin suivaantuneita vihreiden poliittiseen manööveriin.

Vihreiden esiintyminen ainoana oikeana ilmastopuolueena oli vasemmistopuolueille yksinkertaisesti liikaa.

BUDJETTINEUVOTTELUISTA on viime vuosina muodostunut isoja poliittisia spektaakkeleita. Puolueet tuovat julkisuuden kautta esille omia tavoitteitaan entistä avoimemmin. Asioista riidellään ja väännetään kättä mediassa ja sosiaalisessa mediassa jo ennen neuvotteluja ja niiden aikana.

Toimintatapa on kuluttava ja repivä. Malli voi tuottaa yksittäisiä poliittisia voittoja, mutta samalla se syö ikävällä tavalla hallituksen toimintakykyä.

Ongelma ei ole uusi. Vuonna 2007 Matti Vanhanen esitti Ylen Radio Suomen pääministerin haastattelutunnilla, että hallituksen ei pitäisi puida kehysriihen keskeneräisiä asioita julkisuudessa. Näin siksi, että asiat vain monimutkaistuvat ja menevät sotkuun, kun niitä ruoditaan mediassa.

Vanhasen sanomisista nousi aikanaan hirveä poru. Silloisen pääministerin ehdotus tuomittiin laajasti. Sitä pidettiin epädemokraattisena ja menneestä maailmasta kumpuavana ajatuksena.

NYT poliittisessa mediakäsittelyssä on menty toiseen ääripäähän. Kaikki asiat ovat julkisia lähes reaaliajassa.

Neuvotteluista vuodetaan medialle tietoja säännöllisesti. Puolueiden kansanedustajat ja poliittiset avustajat vääntävät kesken neuvotteluiden kättä sosiaalisessa mediassa.

Avoimuuden kannalta nykytilanne on hyvä. Hallituksen toimintakyvyn ja yhteishengen kannalta tilanne on kuitenkin kurja.

Hallitus voi toki itse vaikuttaa siihen, miten ja millä tavalla se viestii ulospäin. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos hallituspuolueiden keskinäinen luottamus ei ole kohdallaan.