Britannialla on valittavanaan vain huonoja vaihtoehtoja – toiveet paremmasta erosopimuksesta eivät ole realistisia
Britannian parlamentin alahuone tyrmäsi alkuviikosta pääministeri Theresa Mayn neuvotteleman EU-erosopimuksen murskaluvuin äänin 202–432.
Britannian ja EU:n erosopimus olisi taannut Britannialle vakaan tien ulos Euroopan unionista. Parlamentin kielteisen päätöksen jälkeen tilanne on umpisolmussa. Helppoja keinoja sen korjaamiseksi ei ole ollut tähänkään asti, eikä niitä ole luvassa parlamentin äänestyksenkään jälkeen.
Vaihtoehtoja ovat ero ilman sopimusta, uuden sopimuksen solmiminen EU:n kanssa tai uusi kansanäänestys. Pääministeri Mayn, jos hän saa jatkaa tehtävässään, on tehtävä valintoja ripeästi.
Aikaa tilanteen ratkaisemiseksi on vain vähän, sillä ero astuu voimaan maaliskuun lopussa, ellei EU myönnä neuvotteluille jatkoaikaa.
Britannia maksaa kovaa hintaa entisen pääministerin David Cameronin vuonna 2013 antamasta lupauksesta järjestää kansanäänestys, jos konservatiivit voittavat vuoden 2015 vaalit. Konservatiivit voittivat vaalit, mutta vähitellen alkaa selvitä, millä hinnalla.
Brexit-kannattajat lupasivat Britannialle kaikkea hyvää ja kaunista, kun maa eroaa EU:sta.
Pääministeri Mayn tehtävä on ollut epäkiitollinen. Hänellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuutta saavuttaa neuvottelutulosta, joka tyydyttäisi parlamentin enemmistöä. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka Mayn paikalla olisi ollut kuka tahansa.
Brexit-kannattajat lupasivat Britannialle kaikkea hyvää ja kaunista, kun maa eroaa EU:sta. Totuus on osoittautunut brittien kannalta päinvastaiseksi. Ero EU:sta tekee hallaa maan taloudelle tapahtuipa se sitten hallitusti tai hallitsemattomasti.
Britannian ero ilman sopimusta on kaikkien osapuolten kannalta huonoin vaihtoehto. Tässä tilanteessa se on valitettavasti todennäköisin lopputulos.
EU:n jäsenmaat ovat viestittäneet useampaan otteeseen, että pitkän neuvotteluprosessin tuloksena syntynyttä sopimusta ei haluta avata uudelleen. Myös Britannian toiveisiin lisäajasta suhtaudutaan EU:ssa nihkeästi.
Toiveet uudesta, paremmasta erosopimuksesta eivät ole realistisia. Vaikka EU antaisikin joissakin asioissa hieman periksi, se ei muuttaisi Britannian tilannetta yhtään paremmaksi.
Ajatus uuden kansanäänestyksen järjestämisestä on saanut taakseen yhä enemmän kannatusta, kun tietoisuus brexitin todellisista vaikutuksista on lisääntynyt. Tähänkin vaihtoehtoon liittyy se riski, että kansa äänestää uudelleen ”väärin”.
Britannian surkeasta poliittisesta tilanteesta on syytä ottaa opiksi myös Suomessa.
Vaalien alla puolueet ja poliitikot antavat helposti löysiä vaalilupauksia ja tarjoavat monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia ratkaisuja.
Britanniassa tällaisesta politiikasta ei seurannut maalle mitään hyvää – tuskin Suomessakaan.