Britannian EU-erosta on tulossa rujo näytelmä
Britannian pääministeri Theresa May perui alkuviikosta parlamentin alahuoneen brexit-äänestyksen. May yrittää äänestystä viivyttämällä saada parlamentin enemmistön brexit-sopimuksen taakse.
Pääministeri Mayn tehtävä on mahdoton. Euroopan unioni ei halua mistään hinnasta avata neuvotteluja uudelleen. EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin mukaan sopimuksen sisällöstä pidetään kiinni eikä siihen ole luvassa minkäänlaisia muutoksia.
Euroopan unioni ei voi tarjota pääministeri Maylle mitään, joka saisi brittiparlamentin äänestämään brexitin puolesta. Brittien toiveet brexitistä saavutetuista hyödyistä olivat jo alun perin täysin ylimitoitetut.
Britannian parlamentin tehtävänä on joko hylätä tai hyväksyä 585-sivuinen sopimus. Kumpikaan vaihtoehto ei vaikuta tällä hetkellä parlamentin jäsenistä mieluisalta.
Brexit-äänestys pidetään Britannian parlamentissa viimeistään 21. tammikuuta. Jos parlamentti kaataa sopimuksen, on vaarana, että Britannia lähtee Euroopan unionista ilman sopimusta maaliskuun 29. päivä.
Jos sopimusta ei saada aikaiseksi määräaikaan mennessä, Britanniaa kohdellaan maaliskuun jälkeen kuin mitä tahansa kolmatta maata suhteessa Euroopan unioniin. Tämä vaihtoehto on molempien osapuolten kannalta ylivoimaisesti huonoin vaihtoehto.
Britannian poliitikot ovat syyttäneet kaikista mahdollisista ongelmista Euroopan unionia jo vuosikymmeniä. Miksi he tunnustaisivat vapaaehtoisesti viime metreillä olleensa väärässä?
Brexitin kannattajien toiveuni oli, että Britannia voisi erota EU:sta pitämällä kaikki edut ja hylkäämällä kaikki velvoitteet. Sellaista ei ole nyt tarjolla eikä tule. Tämä olisi syytä hyväksyä myös Britannian parlamentin alahuoneessa.
Euroopan unionilla ei ole mitään syytä helpottaa Britannian lähtöä. Jos EU:sta eroaminen olisi helppoa ja vaivatonta, se saattaisi houkutella muita maita eroamaan Britannian vanavedessä.
Britannian ero ilman sopimusta olisi molemmille neuvotteluosapuolille ankara isku. Sen välttämiseksi kannattaa tehdä kaikki mahdollinen. Valitettavaa on, että keinot ja aika tilanteen korjaamiseksi ovat vähissä.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tässä tapauksessa brexitiä lietsoneiden poliitikkojen pitäisi tunnustaa luvanneensa liikaa ja ryydittäneensä EU-vastaisuutta valheellisilla lupauksilla. Samalla heidän pitäisi tunnustaa, että parempaa neuvottelutulosta ei Britannialle ole tarjolla, olipa heidän neuvottelijanaan kuka tahansa.
Tämä taitaa olla liikaa vaadittu. Britannian poliitikot ovat syyttäneet kaikista mahdollisista ongelmista Euroopan unionia jo vuosikymmeniä. Miksi he tunnustaisivat vapaaehtoisesti viime metreillä olleensa väärässä?