Brexitin jälkeisen EU-budjetin tekeminen on hankala rasti
Euroopan unionin budjettikehitysneuvotteluista on tulossa poikkeuksellisen hankalat. Vaikeuskerrointa nostaa suurimman nettomaksajan Britannian irtautuminen unionista.
EU:n nykyinen rahoituskehyskausi päättyy vuonna 2020. Seuraava rahoituskausi käsittää vähintään vuodet 2021-2025.
Rahoituskehyksen pohjalta päätetään, mihin ja kuinka paljon EU käyttää varoja tulevina vuosina.
Suomen virallisen kannan mukaan Britannian lähdön vaikutukset on huomioitava budjetissa täysimääräisesti.
Toinen vaatimus on, että rahoitusta ei enää tehtäisi jäsenvaltioiden yhteenlasketun bruttokansantuotteen pohjalta.
Brexitin vaikutus EU-budjettiin on valtava. Se aiheuttaa eri arvioiden mukaan 8 – 12 miljardin euron suuruisen aukon budjettiin.
EU:n nettomaksajat, joihin Suomikin kuuluu, eivät halua nostaa jäsenmaksua budjettiaukon tilkitsemiseksi.
Vaikka Suomen linja on ollut rahoitusneuvottelujen suhteen tiukka, se on jättänyt itselleen neuvotteluvaraa.
Europarlamentti asettui keskiviikkona täysin päinvastaiselle kannalle.
Europarlamentaarikot esittävät, että EU-menojen BKT-rajaa nostetaan yhdestä prosentista jopa 1,3 prosenttiin.
Parlamentin enemmistön mukaan BKT-osuuden nostaminen on ainoa tapa välttää köyhimmille alueille ja maatalouteen kohdistuvat budjettileikkaukset.
Kasvavan rahoituspotin myötä parlamentti lisäisi muun muassa tutkimusohjelmien, nuorisotyöllisyyshankkeiden ja pk-yritysten tukia.
Vaikka Suomen linja on ollut rahoitusneuvottelujen suhteen tiukka, se on jättänyt itselleen neuvotteluvaraa. Joustoja Suomi tarvitseekin, jotta se voi ajaa määrätietoisesti alue- ja rakennepolitiikan sekä maatalouden etuja.
Europarlamentaarikko Anneli Jäätteemäki (kesk.) muistutti Suomenmaan blogissa (2.3.2018), että ”kaikkia EU:n hyötyjä ei voida mitata suoraan budjettiluvuin”.
EU:sta hyötyvät Jäätteenmäen mukaan niin yritykset kuin tavalliset kansalaiset, jotka matkustavat, työskentelevät tai opiskelevat muissa EU-maissa.
Kultaisen keskitien löytäminen EU:n rahoitusneuvotteluissa vaatii sitkeää ja määrätietoista työtä. Suomen valitsema tiukka, mutta neuvotteluhaluinen linja on ainoa oikea.
Omaa etua on uskallettava puolustaa. Jos Suomi ei tee sitä itse, apua on turha odottaa muilta.
Toisaalta EU-budjetti on jo nyt niin laaja kokonaisuus, että sen sisältöä on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti.