Blokkipolitiikan lopettaminen ottaa lujille Ruotsissa
Monet haikailivat takavuosina Suomessakin Ruotsin järjestelmää, jossa puolueet ryhmittyivät kahteen blokkiin ennen vaaleja. Toista blokkia johtivat moderaatit, maltillinen oikeisto, ja toista blokkia sosiaalidemokraatit.
Näin äänestäjät tiesivät, millaisen hallituksen puolesta heidän äänensä vaikutti. Tämä saattaa olla keskeinen syy siihen, että Ruotsissa äänestetään selvästi ahkerammin kuin Suomessa.
Nytkin uurnilla kävi noin 85 prosenttia äänestäjistä. Suomessa äänestysaktiivisuus jäi 70 prosenttiin vuoden 2015 vaaleissa.
Ruotsin järjestelmä toimi hyvin niin kauan kuin jompikumpi blokki sai vaaleissa enemmistön valtiopäiville.
Ruotsidemokraattien nousu sotki blokkipolitiikkaa jo vuoden 2014 vaaleissa.
Viime sunnuntaina edellytykset perinteiseltä blokkipolitiikalta hävisivät kokonaan. Sekä punavihreä blokki että keskustan ja oikeiston allianssi jäivät kauas valtiopäivien enemmistöstä.
Kumpikaan blokki ei nyt kykene muodostamaan hallitusta ilman Ruotsidemokraattien aktiivista tai vähintään passiivista tukea.
Pääministeri Stefan Löfven on nyt vedonnut allianssipuolueisiin, erityisesti keskustapuolueeseen ja liberaaleihin, että nämä ryhtyisivät yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa.
Löfvenin mielestä blokkipolitiikka on aikansa elänyttä. Se kelpasi kyllä sosiaalidemokraateille niin kauan kuin heillä oli liittolaisineen enemmistö valtiopäivillä.
Keskustapuolue oli vaalien suurin voittaja Ruotsidemokraattien ohella, ja puheenjohtaja Annie Lööf on nostettu sen ansiosta temppelinharjalle.
Lööf on tähän mennessä tiukasti kieltäytynyt lähtemästä yhteistyöhön Löfvenin kanssa.
Suomesta katsoen Löfvenin tiukkuus voi näyttää oudolta. Onhan meillä totuttu siihen, että kaikki mahdolliset hallituskoostumukset ovat mahdollisia.
Keskustan ja SDP:n punamulta oli vuodesta 1937 lähtien pitkään päävaihtoehto enemmistöhallitusten rungoksi.
Lööfillä on kuitenkin omat syynsä antaa rukkaset Löfvenille.
Keskustapuolueen edellinen johtaja Maud Olofsson oli ratkaisevasti vaikuttamassa nykyisen allianssin rakentamiseen ennen vuoden 2006 vaaleja.
Yhteinen ohjelma auttoi allianssia saavuttamaan äänestäjien silmissä sellaisen luottamuksen, että se kykeni syrjäyttämään sosiaalidemokraatit vallankahvasta kahden vaalikauden ajaksi.
Nytkin Lööf sitoutui selkeästi vain ja ainoastaan allianssin hallitusvaihtoehtoon ennen vaaleja.
Lööfiä saattaa pelottaa myös ympäristöpuolueen esimerkki. Se lähti Löfvenin tukipuolueeksi hallitukseen vuoden 2014 vaalien jälkeen.
Nyt sille tuli raju vaalitappio. Puolue oli lähellä pudota kokonaan valtiopäiviltä.
Löfvenin tarjouksen viileä vastaanotto kertoo siitä, että Suomen poliittisen kulttuurin siirtäminen sellaisenaan naapuriin on vaikeaa.
Myös sosiaalidemokraatit kärsivät tappion, tosin odotettua pienemmän.
Löfven haluaisi ottaa nyt käyttöön Suomen mallin, jossa hallitus rakennetaan suurimman puolueen johdolla, oli se sitten voittanut tai hävinnyt vaaleissa.
Löfvenin tarjouksen viileä vastaanotto kertoo siitä, että Suomen poliittisen kulttuurin siirtäminen sellaisenaan naapuriin on vaikeaa.
Yhtä vaikeaa on siirtää Suomeen Ruotsin mallin mukaista blokkipolitiikkaa.
Perinteisen blokkipolitiikan aika on Ruotsissa joka tapauksessa ainakin toistaiseksi ohi. Vaihtoehdon rakentaminen sille saattaa vaatia aika pitkiä hallitusneuvotteluja.