Antti Rinteen puheenjohtajatentti jätti kuvan epävarmasta pääministeriehdokkaasta, jonka lupaukset ovat yhtä epävarmalla pohjalla
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli maanantai-iltana yhdessä poliittisen uransa tärkeimmistä paikoista, kun hänen vuoronsa oli olla Ylen puheenjohtajatentissä.
Rinteen puolue johtaa mielipidetiedusteluja selvästi – mutta ei kuitenkaan niin selvästi, etteikö se ennättäisi vielä sotkea menestyksensä.
Myös sen takia Rinteen tenttiin oli ladattu odotuksia. Puheenjohtaja itse on tehnyt tässä parhaansa antamalla epäselviä vastauksia selviin kysymyksiin – ja vielä selittelemällä niitä yhtä epäselvästi.
Rinteen esiintyminen jätti yhä kysymysmerkkejä.
Ensimmäinen epätietoisuus koskee SDP:n vaalilupauksia, niiden hintaa ja niiden aikatauluja.
Ja usein Rinne muistutti, että mikäli valtion taloustilanne sallii…
Kiitos toimittajien, Rinne joutui viimein hinnoittelemaan SDP:n vaalilupaukset – mutta vain hehtaaripyssyllä: ”Enemmän kuin yksi miljardi, vähemmän kuin kolme…”
Tätä voisi pitää jo äänestäjien kuluttajansuojan aliarvioimisena, varsinkin, kun pääministeriehdokas laukaisi lopulta lukunsa naureskellen. Miljardi on sentään tuhat miljoonaa.
Vielä suurempi kysymysmerkki on, miten SDP rahoittaisi lupauksensa. Sen verran toimittajat saisivat irti, että luvassa on lisää veroja ja taas yrityksiä kitkeä harmaata taloutta, mitkä keinot ovat olleet SDP:n vakiolääkkeitä jo pitkään.
Ja usein Rinne muistutti, että mikäli valtion taloustilanne sallii…
Illan hauskin – tai noloin – hetki koettiin, kun toimittajat yrittivät ottaa selvää SDP:n liha- ja maitovero-ohjelmasta. Tästähän sekä Rinne että muutamat muut demarit ovat puhuneet ristiriitaisuuksia.
Nyt Rinne kaivoi lukulasit nenälleen, avasi puolueensa punakantisen vaaliohjelman kohdasta ”kestävän kehityksen arvonlisävero” ja luki sieltä.
Jos jotain selvisi, niin se, että SDP haluaa erilaisia alv-kantoja eri tuotteille sen mukaan, mikä niiden hiilijalanjälki on. Tapahtuuko se ja milloin, on pitkässä kuusessa. Ensimmäisenä kantona on EU ja sitten tavaton byrokratia, mikä tällaista sinänsä hyvää hanketta haittaisi.
Mutta taisipa tulla julki sekin, että asia on ilmeisesti Rinteellekin epäselvä, kun hän ei uskaltanut esittää sitä ulkomuistista. Eikä sen tarkempaa tullut vappusatasesta, metsien kestävästä hakkuumäärästä eikä oikein Tampereen ratahankkeestakaan.
Myöskään keinoista, joilla työllisyysaste nostettaisiin 75 prosenttiin, ei tullut uutta selkoa. Rinteen ja muidenkin puheenjohtajien puolustukseksi on tosin sanottava, että tenteissä ei ennätetä käydä kaikkia muitakaan asioita tarkkaan läpi.
Mutta jos SDP:stä tulee suurin puolue ja Rinteestä pääministeri, suomalaiset voivat vain toivoa, että hallitukseen tulee myös sellaisia puolueita ja henkilöitä, joiden avulla SDP ei säntää miljardilaukalle.
Paitsi puoluemenestystä, suomalaiset voisivat ajatella Ylen vaalitenttien myötä myös sitä, minkälaisia pääministereitä ehdokkaat olisivat ulkomaan tehtävissään.
Miten kukin menestyisi pääministerin vastuulla olevassa EU-politiikassa? Miten he edustaisivat Suomea ja Suomen etuja muualla maailmalla? Ja sitäkin, miten kukin johtaisi EU:n puheenjohtajakautta?
Näistäkin asioista päätetään vaaliuurnilla.