"Älä usko mitään, mitä huoltoaseman baarissa tiedetään", sanoo pakinoitsija ja antaa muitakin neuvoja vaalienalusaikaan
Suomenmaan arvostettu pakinoitsija Jari Nenonen antaa taas kerran mainioita elämänohjeita pakinassaan lehden helmikuun numerossa.
Nyt ne osuvat erityisesti vaalienalusaikaan. Pakinoitsijan johtoajatus on: ”Älä usko kaikkea.” Sitä sopii itse kunkin pohtia mielessään ja kysyä vaikka näin:
Onkohan asia tosiaan tuolla tavalla? Vai olisiko oikaistu liikaa? Kerrottu huhuja ja itse keksittyjä kärjistyksiä? Tai ihan suoria valheita?
Pakinoitsija Nenonenkin luettelee pitkän listan asioista, joita ei kannata uskoa tai tehdä:
”Älä sijoita kryptovaluuttoihin. Älä polta Koraania, älä polta Raamattua, äläkä tupakkaa. Älä usko mitään Lavrovin, Peskovin tai Medvedevin uhoamisista. Äläkä usko mitään, mitä huoltoaseman baarissa tiedetään…”
Suurin vaara näinä aikoina on ”väärän todistuksen antajista”.
SUURIN vaara näinä aikoina on pakinoitsijan mielestä ”väärän todistuksen antajista”.
Some tarjoaa tähän rajattomat mahdollisuudet. Siellä voi väittää mitä tahansa, ja tieto saa helposti siivet.
Esimerkiksi käy vaikka äskeinen pääkaupunkiseudulta liikkeelle lähtenyt ja laajalti levinnyt tarina.
Sen mukaan Järvenpään ja Hyvinkään uimahalleissa olisi naisten saunaan työntynyt ”möreä-ääninen ja atleettinen” henkilö, joka oli aiheuttanut ahdistusta teinitytöille. Jopa kansanedustaja Leena Meri (ps.) jakoi ”uutista” Twitter-tilillään.
Herkullinen juttu – mutta ilmeinen urbaanilegenda, keksitty tarina, eikä edes uusi. Järvenpään ja Hyvinkään uimahallit ainakin kiistävät tapahtuneen eivätkä pidä sitä edes mahdollisena. Henkilökunta olisi takuulla kuullut asiasta, jos se olisi tapahtunut.
Mutta mitäpäs totuudesta, kun jutulla pystyi nostattamaan hiuksia translain käsittelyn tiimellyksessä. ”Siinäs näitte, mitä tästä seuraa…”
Nenonen antaa kyllä neuvon suhtautumisessa tällaisiinkin asioihin:
”Ja mielenrauhan vuoksi. Älä kiihkoile sateenkaariväestä, älä translaista, älä toisten elämästä. Jokaisella on ihmisarvo, jokainen täällä polkee omaa mopoaan.”
EDUSKUNNASSAKIN on jouduttu pohtimaan sitä, miten turvata kansalaisten oikeus saada oikeaa tietoa lainsäätäjän työstä.
Arkadianmäellähän työskentelee aika joukko eri medioiden edustajia. Kuka tahansa toimittajaksi ilmoittautuva ei tähän työhön kuitenkaan pääse. Eduskunnassa työskentelevä mediaväki on tarvinnut akkreditoinnin.
Sen saannin perusteet ovat olleet kuluneella vaalikaudella tällaiset:
”Uutis- ja ajankohtaismedia, jolla on suuri lukija-/kuuntelija-/katsojamäärä ja jonka tuotannossa poliittinen, taloudellinen ja muu yhteiskunnallinen aineisto on keskeisellä sijalla tai media, jonka voidaan katsoa olevan eduskuntapuolueen äänenkannattaja sekä toimittaja/kuvaaja, joka päätoimisesti seuraa eduskuntaa ja politiikkaa.”
Mutta onpa alkanut tulla kaikenlaisilta ”medioilta” akkreditointipyyntöjä niin, että perusteluja on pitänyt kiristää. Nyt mukana on vaatimus, joka sitouttaa median yhteisiin pelisääntöihin:
”Akkreditoinnin edellytyksenä on, että media on sitoutunut Julkisin sanan neuvoston eettisiin ohjeisiin. Pyydämme osana akkreditointipyyntöä selkeästi ilmaisemaan, että medianne noudattaa näitä eettisiä ohjeita.”
Ratkaisu on hyvä. Sekin auttaa estämään epäasiallista vaikuttamista ja väärien tietojen leviämistä.
Kaikkea kun ei kannata uskoa.
