Äidit ansaitsevat oman juhlapäivänsä
Äitienpäivää vietetään ensi sunnuntaina hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa.
Talven mittaan on käyty jälleen kerran keskustelua siitä, miten äitien ja perheiden pitäisi oikein toimia lastensa kanssa.
Äitiydestä käydyssä keskustelussa vaihtelee säännöllisesti monta näkökulmaa, jotka ovat usein ristiriidassa keskenään.
Ne kaikki nousivat esille vuoden alussa, kun hallitus yritti löytää sopua perhevapaiden uudistamisesta.
Kaikkein kulunein keskustelunaihe on väittely siitä, mikä on lapselle paras kasvuympäristö, oma koti vai julkinen päivähoito. Tästäkin jaksettiin vielä väitellä perhevapaiden yhteydessä.
Äidit ja perheet ovat äänestäneet tässä asiassa omilla jaloillaan sen jälkeen kun keskusta ja SDP sopivat lastenhoidon kompromissin 1980-luvulla.
Siinä laajennettiin julkista päivähoitoa. Samalla luotiin kotihoidontuki niille perheille, jotka halusivat hoitaa lasta kotona.
Enemmistö perheistä käyttää nykyään molempia hoitomuotoja. Toinen vanhemmista, useimmiten äiti, jää kotiin kun lapsi on pieni. Viimeistään kolmivuotiaana useimmat menevät päivähoitoon.
Tähän suomalaiseen lastenhoitoratkaisuun sopii sanonta, että kunnossa olevaa laitetta ei kannata lähteä korjaamaan. Perheet ovat omilla valinnoillaan osoittaneet, että järjestelmä toimii hyvin.
Perheet ovat omilla valinnoillaan osoittaneet, että järjestelmä toimii hyvin.
Talven keskustelussa päällimmäiseksi nousi työelämän ja kansantalouden näkökulma.
Äitejä haluttiin kannustaa palaamaan töihin mahdollisimman nopeasti, ja kannustimeksi esitettiin kotihoidontuen leikkaamista ja isien kiintiön lisäämistä vanhempainvapaiden käytössä.
Asia nousee varmasti esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
Ilmeistä on, että kotihoidontukeenkin tarvitaan muutoksia, eihän mikään järjestelmä ole ikuinen. Yhteiskunta on muuttunut aika paljon siitä, kun järjestelmä luotiin yli 30 vuotta sitten.
Kotihoidontuen ehtojen tiukennuksesta on kuitenkin turha odottaa kovin suuria työllisyysvaikutuksia.
Tässä suhteessa tilastot todistavat juuri sen, minkä kulloinenkin tulkitsija haluaa todistaa. Äidit käyvät Suomessa töissä suunnilleen yhtä ahkerasti kuin lähimmissä vertailumaissa.
Viimeksi on noussut keskustelu alhaisesta syntyvyydestä. Se onkin pidemmällä tähtäimellä vakava ongelma.
Hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen käy sitä vaikeammaksi, mitä pienemmäksi työikäisten osuus koko väestöstä supistuu.
Syntyvyys on Suomessa laskenut jo pidemmän aikaa, eikä kehityksen suunnan kääntämiseen ole mitään ihmelääkettä.
Tarvitaan monenlaisia toimia kuten työn ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista, joustavia hoito- ja työaikajärjestelyjä, isien vanhempainvapaan käytön lisäämistä ja niin edelleen.
Lopulta tärkeintä on kannustaa ja rohkaista perheitä hankkimaan lapsia. Siksi äitienpäivä kannattaa jatkossakin pitää suurena juhlapäivänä.