Itä-Suomi
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopussa, monet 30 vuoden aikana ja Suomen osalta jo pidempään rakentuneet suhteet vaurioituivat ja osa niistä katkesi, erityisesti talouden alalla.
Aivan oikein hallitus käänsi varautumisen ministerityöryhmää johtavan Annika Saarikon johdolla katseensa siihen, mitä vaikutuksia pitkäkestoisen suhteen katkeamisella on Itä-Suomelle ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle. Aiheesta käytiin hyvä vuoropuhelu Saarikon ja Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntien edustajien välillä toukokuun lopussa.
Tällä välin oli tilanne jo karata vähän villiksi.
Kun oli väläytelty erillistä Itä-Suomi-tukipakettia, alkoivat eurojen ja dollarien kuvat vilistää konsulttien ja viestintäagenttien silmissä ja osa alueen toimijoista alkoi puhua itseään suurempaan kriisiin kuin missä olivatkaan. Kummallisesti ministerien puheille on pölähtänyt pyrkimään erilaisia delegaatioita ja attaseoita esiintyen jopa maakuntien nimissä, joita he eivät edusta. Tämän kuohunkin kannalta ministeri Saarikon ja maakuntaliittojen tapaaminen oli tärkeä ja tilannetta jäsentävä toimi.
Venäjän kanssa rakentuneiden taloussuhteiden katkeaminen koettelee Itä-Suomen eri alueita ja yrityksiä eri tavoin. Osa alueen yrityksistä menettää merkittävän päivittäisen ja kausittaisen palveluliiketoiminnan asiakasvirran. Osalta taas katkeaa vakiintunut raaka-ainevirta. Ja mitä ei aina huomata: merkittäviltä teollisuusyrityksiltä katosi lyhyessä ajassa jopa kymmeniä prosentteja viennin arvosta ja suuri potentiaali viennin kasvusta. Venäjälle rakennettua tuotantoa ja logistiikkaa on jouduttu myymään tai lakkauttamaan, millä on vaikutuksensa yritysten tuloksiin.
Koska vauriot ovat talouden eri alueilla ja Itä-Suomen eri osissa erilaisia, pitää korjaustoimenpiteidenkin olla oikein kohdennettuja, tarkkoja ja vaikuttavia.
Oma kysymyskenttänsä on Itä-Suomen logistisen aseman muuttuminen, eritoten Saimaan kanavan liikenteen katkeaminen ja Venäjän transitoliikenteestä syntyneen edun menettäminen.
Kun mittavat raaka-ainevirrat mm. metsä- ja energiateollisuuteen joudutaan tuonnin asemesta korvaamaan kotimaisella hankinnalla ja tuonnilla muualta, on tällä vaikutuksensa tie- ja rataverkon rasitukseen, erityisesti vähäliikenteisen tieverkon kunnon lähennellessä jo nyt käytettävyytensä äärirajoja kaikkina vuodenaikoina. ”Perusväylänpito, perusväylänpito, perusväylänpito”, määritteli eräs arvostettu liikennealan viranomainen uuden tilanteen vaatimat ensimmäiset rahantarpeet.
Valtiosihteerityöryhmä saa näinä päivinä lausuntoja ja ehdotuksia kysymiinsä asioihin maakunnilta, kunnilta kaupungeilta, talouselämän järjestöiltä ja valtion aluetoimijoilta. Toivottavasti joitakin johtopäätöksiä voidaan käyttää jo hallituksen budjettiriihessä. Sen lisäksi on välttämätöntä, että talouden avainministeriöt ottavat löydökset huomioon valmistellessaan tulevan hallituksen ohjelmapohjia ja omien hallinnonalojensa pitkän aikavälin suunnitelmia kuten esimerkiksi Liikennepoliittista selontekoa.
Oma lähestymistapani tilanteeseen on ollut suunnilleen seuraava. Ensin pitäisi katsoa tilanteen seuraukset koko Suomelle, sitten täsmällisemmin Itä-Suomen alueeseen, sen yritystalouteen ja muuttuvien liikennevirtojen vuoksi väyläverkkoon kohdistuvat vaikutukset. Kiireellisimmät asiat liittyvät teollisuuden raaka-ainevirtojen korvaamiseen ja viennin tavaravirtojen uusiin reitteihin. Nämä asiat tarvitsevat nopeita panostuksia.
Pidemmän aikavälin tarkastelussa korostuvat strategiset kokonaisuudet, kuten Itärata Savon ja Karjalan ratojen kokonaisuutena sekä pääväylien pullonkaulojen poistaminen. Koulutuksen ja osaamisen alueellisten päätösten alalla hallituksen ja tulevien hallitusten pitäisi jatkaa ”Kurvisen linjalla”.
Ministeri Saarikon ja valtiosihteerityöryhmän lähestymistavassa korostuu uuden kasvun talouden uusien vahvuuksien aikaansaaminen. Se on oikea näkökulma, mutta se ei yksin saa hallita valmistelua. Kiireellisesti ja koko Suomenkin kannalta tärkeimmät toimenpiteet liittyvät akuuttien vaurioiden kartoittamiseen ja välttämättömien raaka-ainevirtojen turvaamiseen.