Kustannuspiikki keikuttaa alueiden momentumia

Useat pienet kunnat, seutukaupungit ja suurten kaupunkien kehyskunnat ovat olleet tänä vuonna muuttovoittoisia. Näyttää siltä on, että pandemia on antanut ihmisille vapautta valita paikkansa ja hallita aikaansa. Pienet sairaanhoitopiirit ovat puolestaan ansioituneet ketterinä jäljittäjinä, testaajina, rokottajina ja viestijinä.

Alueet ovat pystyneet vastaamaan väljyydellä ja turvallisuudella. Ja koska elämä on myös vapaa-aikaa, ovat suomalaiset löytäneet maansa matkakohteet uudelleen.

Pandemia haastoi kaupunkien vetovoimaa ja mahdollisti alueiden vastavoiman. Kaupungistuminen tuskin pysähtyy, eikä niin tarvitsekaan käydä. Jokainen uusi asukas, työpaikka, investointi ja alueen käyttäjä on voitto.

Yritysten odotukset tulevaisuudesta ovat kääntyneet tänä syksynä positiivisemmaksi ympäri maan.

Suomen Yrittäjien, työ- ja elinkeinoministeriön ja Finnveran kaksi kertaa vuodessa tuottaman PK-yritysbarometrin mukaan kaupan odotetaan käyvän ja kannattavuuden paranevan, mutta usko tulevaisuuteen ei näytä realisoituvan investoinneiksi.

Pikemminkin päinvastoin, sillä valtaosa miettii investointien vähentämistä tulevana vuonna. Valitettavasti taitaa olla niin, että tämä epävarmuus vielä ainakin hetken aikaa kasvaa johtuen merkittävästi kohonneista kustannuksista. Rakennusala itse näkee muista toimialoista poiketen suhdannenäkymänkin heikkenevän.

Vetoa alueilla siis olisi ja esimerkiksi matkailuyrityksillä on kasvaneen kysynnän myötä halua ja tarvetta investoida uuteen: rakentaa majoitusta, retkipaikkoja ja elämyksiä niin Järvi-Suomeen, tuntureille kuin saaristoon.

Näkymää avartaa myös se, että maailma uskaltautuu kohta avautumaan laajemmin kansainvälisille matkailijoille. Hyvässä tilanteessa ovat ne yritykset, jotka ehtivät tehdä tilauksensa ennen kustannuspiikkiä.

Alueiden momentum on siis nyt, tässä. Momentumin jarruina ovat kuitenkin rakentamisen hinta ja epävarmuus toimintaympäristön kehittymisestä.

Yhtälö on vaarallinen, mutta onneksi viitteitä on siitä, että hintapiikki olisi jo nähty ja tilanne olisi normalisoitumaan päin. Tämä ei tapahdu kuitenkaan hetkessä ja kysymys kuuluukin, minkä verran investointihalukkuus ehti hyytyä ja toivottavasti vain siirtyä.

Tuotantokustannusten piikki ravistelee alueiden elinvoimatyön momentumia – se voi horjua, muttei murru. Asiakkaat eli alueiden käyttäjät ovat löytäneet nyt tämän maan, ihmiset liikkuvat vapaammin ja uskaltavat kuluttaa kotimaassa. Satsataan siis kotimaiseen työhön ja osaamiseen eli annetaan investoijille näkymää tulevaan.