Yksityisestä yleistä

Pakina

Elämme huomiotaloutta, toden totta. Yksityisistä asioista tehdään yleisiä, kaikki on myytävänä. Niille jotka ovat kuuluisia siitä, että ovat kuuluisia, yksityisyyden myynti tuo jopa rahaa tai ainakin ilmaisia meikkejä, ehkä levymyyntiä tai sitten vaaliääniä. Ja ainakin sitä oman erinomaisuuden lämpimässä liemessä kellumista.

Tavallinen tallaajakin haluaa yksityisestään yleistä. Vihata on ehkä liian vahva sana, mutta syvästi inhoan polttariporukoita. Kuljetaan yleisillä paikoilla ja ollaan pitävinään hauskaa, joka on vain vaivaannuttavaa. Olen niin vanha, että punasteleva morsian, siiderikikattelevien kavereiden saattamana, on ehtinyt yrittää myydä minulle ehkäisyvälineitä monesti. Kun onhan se hurjaa ja anarkiaa, ihan kortonki!

Olin juontamassa Lolan kanssa kerran toriparlamenttia. Olin lavalla ja Lola toisen mikin kanssa kansan seassa. Eikö polttariseurue iskenyt Lolan kimppuun, niiden piti saada mölistä jotain.

Lola ammattilaisena ymmärsi, että se on kuitenkin pienimmän riesan tie, pätekööt nyt minuuttinsa. En voinut olla sanomatta, että juhlikaa nyt, ihan tilastojen mukaan liitto tulee kestämään sen kolme vuotta. Että onnea vaan!

Julkinen kosinta! Onhan sekin vaivaannuttavaa. Siinä varastetaan joku tilaisuus oman asian ajamiseen. Kurre on kosinut telkkarissa missiä. Moni urheilija on kosinut julkisesti tyttöystäväänsä. Hiljattain jossain filmialan gaalassa taas sama juttu.

En ole yhtään feministi, mutta toivoisin sydämestäni, että ikävään pakkorakoon joutunut tyttöystävä sanoisi, että en suostu, pöljä, nämä ovat kahdenkeskisiä asioita.

Vai onko se kuitenkin niin, että yllättynyttä näyttelevä morsian on juonessa mukana, kukaties jopa tämän julkisen itsensä häpäisemisen arkkitehti.

Niin kuin syntymää seuraa vääjäämättä kuolema, kohukosintaa seuraa vääjäämättä ero.

Siitäkin on tehty julkista.

Osapuolet kirjoittavat someen, siis suureen julkisuuteen, tuntojaan ja kiitoksiaan jätetylle tai jättäneelle osapuolelle. Noin sata oman elämänsä hallinnan menettänyttä kommentoi kiivaasti. Joku voi ostaa jättämälleen lapselle koiran ja poseerata sitten sen uuden rakkaan kanssa Amerikassa. Lapsi, sulle koira, iskälle muovitissi.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen