Vesikauhu

Pakina

En halua näin joulun alla lietsoa paniikkia, mutta vesikauhu on otettava tosissaan.

Kun puhutaan että rabies uhkaa, niin se ei tunnu niin pahalta. Mutta se on vesikauhu, se tappaa.

Lääkäri sanoi telkkarissa että sataprosenttisesti, jos ei saa lääkitystä ajoissa. Pieni hinta tietysti elämän pelastamisesta, mutta ihmisen rokotus maksaa 2.000 euroa per altistunut.

Eihän Suomessa ole vesikauhua, eihän. Mutta kun tulee, katukoirien mukana.

Asiantuntija sanoi, että edes rokotustodistus ei takaa koiran terveyttä.

Eikä vesikauhuisen koiran tarvitse edes purra, kunhan nuolaisee jonkin naarmun kohdalta.

Olen urputtanut aikaisemminkin näistä ulkomaan katukoirista, piskeistä.

On olemassa ihmisiä siihenkin lähtöön, että heidän jumalainen hyvyytensä kohdistuu turistikohteen kadulla, ehkä hieman lomahiprakassa nähtyyn koiraan.

Siitä kapisesta piskistä tuleekin yhtäkkiä rescue-koira, jonka tehtävänä kaukaisessa Suomessa on toimia neljännen perintöprinsessan tai vihreän aktivistin ylivertaisen hyvyyden julisteena.

Ymmärrän kansanedustajamme Hannakaisa Heikkisen protestin.

Älkää hyvät ihmiset inhimillistäkö tuotantoeläimiä. Älkää syyllistäkö lihantuottajia.

Onhan se outoa puhetta, että kaikki tuotantoeläimetkin olisivat halunneet elää. Teurastaminen katkaisee yliopistouran vai?

Kyllä, maailmaan jää vieläkin ontuvia, kukaties nälkäisiä koiria, vaikka sellainen kokovalkoiseen sisustuslehtiasuntoon tuotaisiinkin.

Mistä johtuu että tiedän jokaisen edes kerran vuodessa lehteen päässeen bimbon koiran olevan nimenomaan rescue-koira? Koska sillä tiedolla on pädetty, sillä tiedolla on esitetty hyvää ihmistä.

Rescue-koiran kotikaupungin, ihanan Pariisin kanssa samaan aikaan toisaalla, ihan koto-Suomessa, on tuhansia ihmisen lapsia, jotka tarvitsisivat hyväntekijäänsä.

Lemmikkieläimistä on tullut valtava bisnes. Niitä ylijalostetaan.

Vaikka olisi kuinka majesteettirikos, niin valtakunnan ykköskoira Lennukin on luonnoton.

Maaseudun koira on toinen asia. Sitä ei kiusata yksiössä, vaan on tilaa olla.

Suomenpystykorva on hieno rotu. Sen paikka on haukahdella siellä, jossa seuraava savu on satojen metrien päässä.

Sen tehtävä ei ole räksyttää rivitalon takapatiolla 24/7.

Eläinystävää peilaava kaupunkilainen ei viitsi edes ulkoiluttaa koiraansa. On nähty!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen