Työvoimapula

Pakina

Olemme saaneet kuulla, että Kainuussa on työvoimapula. Siis siellä Kainuussa, josta jo 60-luvulla lähdettiin Ruotsiin, koska ei ollut töitä. Mentiin Kostamukseen, koska ei ollut töitä.

Nyt olisi töitä, mutta ei ole tekijöitä. Suomessa työllisyysaste on reilusti alle 80 prosenttia, työttömiä on sadoin tuhansin. Jokin tässä ei kohtaa.

Niin sanotut vapaavuorelaiset lienevät sitä mieltä, että Tampereesta ylöspäin joutaakin olla tyhjää. Kaikki kasvukeskuksiin toistensa paitoja pesemään. Paitsi että kuka nyt pesulaan töihin menisi, kun pitäisi olla sitä musahommaa aina vaan.

Vieläkään, eikä varsinkaan uuden vihervasemmistolaisen hallituksen aikana, ei saa sanoa ääneen sitä, että meillä on satojatuhansia siipeläisiä. Ei tarvitse syyttää maahanmuuttajia, ihan on perusjuntteja nukkumassa iltapäivään. Jaksaa sitten illalla karaokessa tai naputtaa peliä peräkamarissa.

Työttömiä ei saisi syyllistää. Syyllistetään sitten liian hyvää sosiaaliturvaa ja kannustinloukkuja.

Miksi lähteä töihin, kun sänkyyn saa nettona saman.

Kainuussa tarvittaisiin hitsareita, esimerkiksi. Niitä ei ole! Suomen ammattikoulujärjestelmä ei tuota käsillään tekijöitä. Ei ole rakennustyömiehiä.

Talojen tekeminen ei ole suomalaisten keksintö. Kuitenkin, kun Baltiasta haalitaan jokainen haalariukko, niin motivaatio lännen palkoille ei välttämättä takaa ammattitaitoa.

Ukrainalainen rakennusmies painaa hommia Kainuussa, suomalainen rakennusmies on kortistossa. Kyllähän se ei käy järkeen.

Pikkuisen olen sivusta nähnyt perusammattiopiskelua. Koulussa käydään kun huvittaa, ihan luvallisia etäpäiviä riittää. Teini opiskelee etäpäivänä innokkaasti. Tai ehkä ei sittenkään.

Tästä heimoni piiristä on auto ammattikoulussa oppilastyönä korjattavana, kun se tuntiveloitus on niin halpa. Olen jo seonnut kuukausien määrässä, mutta kauan on ollut, puolisen vuotta.

Ensin eivät saaneet jakoa kohdalleen. Nyt se kuulemma on kohdallaan, mutta sähkö ja bensa ovat ”hukassa”. Oppilaat ovat kädettömiä ja niin tuntuu olevan opettajakin.

Koulu loppuu parin viikon päästä. Ehkä auto haetaan trailerilla pois. Mutta pojat, he valmistuvat autonasentajiksi. Marmoritiskin takana merkkikorjaamossa heidän ”työpanoksestaan” veloitetaan satasen tunti.

Ladakyläsepät Baltia, täällä olisi töitä!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen