Tikulla tai Takulla

Vuonna 1972 ei mennyt hyvin. Ostin Vespan. Ajoin kolarin. Ostin pikku-Fiatin. Ajoin kolarin.

Ei kahta ilman kolmatta. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen syntyi Haminassa 1972.

Hänpä se on vihreä ja jutut sen mukaisia. ”Suomessa liian paljon bulkkituotantoa” hän kertoo Hesarissa. Samaan aikaan, samasta ministeriaitiosta moni ukko ja akka haaveilee kuinka jaetaan vappusatasia ja työpaikkoja, ”kunhan vienti vetää”.

Kotkaan vihittiin uusi sellusatama, koska se vähän mitä metsäteollisuudestamme on jäljellä, toimii juuri selluloosan kanssa. Mutta eihän se käy!

Varjelemme ilmastoa ja jos ministeri Mikkonen saisi päättää, niin ei sellua, ei töitä, ei vientiä.

”Puu ei yksinkertaisesti riitä”.

Maaseutua tyhjennetään systemaattisesti ihmisistä, asumaan demareiden vuokrataloihin asumistuella. Saakelit saattavat onnistua kavalassa suunnitelmassaan, mutta ei Suomen metsiä saada loppumaan. Ympäristöministerin olisi kiva olla selvillä uudistavasta metsänhoidosta.

Sellussa puu menee ministerin mielestä hukkaan, pitäisi tehdä jotain kestävämpää. Lähinnä maallikolle tulevat mieleen puuhevosen pyllyreiät ja kolmijalkaiset Aalto-jakkarat.

Meillä on pehmopaperiosaamista, ihan luxustasolle asti. Ministeri Mikkosen mielestä wc- ja talouspaperin tekeminen ”ei välttämättä ole kauhean fiksua”.

Ihan en usko ihmisten haikailevan sitä ulkohuussiaikaa, jolloin pyyhittiin Maaseudun Tulevaisuuteen. Joku oli kalan kääreenä saanut Tiedonantajan. Siihen kun pyyhki niin tuli ihottumaa.

Mutta vihreä vaihtoehto, joka säästäisi Afrikan lasten vettä, olisi tietenkin riukula ja tikulla pyyhkiminen. Saatte halutessanne lohkaista ikivanhan; välillä voisi pyyhkiä Takulla.

Mainitsenpa tässä vielä päivän iskusanan; lentohäpeä.

Ministerin haastattelussa mainitaan hänen juuri tulleen Luxemburgista, ympäristöasioissa tietenkin. Siitä kotiin Joensuuhun käymään, varmaankin polkupyörällä. Ja maanantaina onkin taas ilmastoasioita, täytyy lennähtää Costa Ricaan.

Kiukkuinen ruotsalaisteini meni purjeveneellä Amerikkaan , koska häntä ohjailevat halusivat mediahuorata.

Greta piipahti myös Kanadassa. Yön yli ajoivat polkupyörillä. Vai lensivätkö sittenkin? Tätä on tämä vihreys: Älkää tehkö kuten minä teen, tehkää kuten minä neuvon.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen