Rahaton, oikeudeton
Teoriassa laki on kaikille sama, mutta ei samanhintainen. Olemme olevinamme länsimainen sivistysvaltio, demokratia oikein, mutta oikeuden saaminen on usein varallisuuskysymys.
Tämä tuli taas mieleen, kun nuorehkot lakimiehet hiljattain leveilivät kymppitonnin kuukausituloillaan, mainiten samassa yhteydessä, että ei tarvitse olla kummoinenkaan juttu, kun se maksaa kymppitonnin.
Oikeudenkaipuu ja oikeassa olemisen pakko ja periksi antamattomuus vievät jääräpäisiä ihmisiä taloudelliseen ahdinkoon. Ulkopuolisen on tietysti helppo jälkiviisaasti sanoa, että oliko järkevää maksaa 40 000 euron oikeuskulut muutaman tonnin auton kiistasta. Eli kuinka meni noin omasta mielestä.
Edesmennyt kunnallispoliitikko tapasi käyttää ilmaisua ”asianajajat ja muut vääryydentekijät”. Siinä oli tervettä itseironiaa, kun itsekin sattui olemaan varatuomari.
Mutta laskutus tuntuu olevan kaiken oikeudenkäytön perusta. Tosiaan, kymppitonnin saa melko helposti menemään, jos käräjäsaleihin joutuu.
Väliinputoaja on aina se asiansa hoitanut ihminen, uhri kahdessa mielessä. Taparikollisella on yhteiskunnan maksama asianajaja, aivan sama kuinka käy, itsensä ei tarvitse maksaa mitään. Usein puolustusasianajajana on maksuttomia oikeudenkäyntejä kalasteleva ammattikuntansa häpeäpilkku. Aika harvoin erotetaan eettisin perustein liitostaan.
Kohtuullisesti hankkiva ihminen on oikeusavun ulkopuolella. Hän maksaa asianajopalkkionsa itse.
Ikäännyttyäni olen joutunut käräjäsaleihin, milloin syytettynä, milloin asianomistajana.
Olin kirjoitellut syyttäjän mielestä rapsakasti erääseen eduskuntavaaliaiheiseen fiktiiviseen romaaniin. Asiasta verisesti loukkaantuneet naapurukset olivat jo kerran saaneet syyttämättäjättämispäätöksen, mutta toisella kerralla onnistuivat, toki myötävaikutuksellani.
Sopuratkaisu syntyi, julistettiin salaiseksi. Mutta panin merkille, että asianajajansa sai sen kirjan lukemisesta enemmän kuin minä sen tuotosta. Ammatinvalintakysymys toki.
Ilmiselvässä asiassa voi omilla rahoillaankin mennä oikeuteen, mutta jos on pientäkin vaaraa siitä, että oikeus tulkitsee toisin, niin viisas antaa periksi. Ei saa oikeutta, mutta ei menetä omaisuuttaan eri oikeusasteissa. Ja tämä epäkohta ei korjaudu koskaan.