Palveluiden tasoja

Pakina

Tuli oltua pari viikkoa palveluyhteiskunnassa. Toki turisti on aina kävelevä lompakko, mutta olisiko jotain kulttuurierojakin.

Asiakkaalle sanotaan päivää ja kiitos ja olkaa hyvä ja näkemiin ja taas kiitos. Suomessa sanotaan usein ”elikkä sulle?”.

Hämmästyin kun luin kaupan työntekijäjärjestön lehdestä myyjästä, joka ylpeästi ilmoitti, että: ”Englanniksi en palvele, sillä S-ryhmä ei maksa kielilisää”.

Varmaankin esimies huomioi tämän palvelualttiuden?

Siis, töissä ollaan asiakkaita varten. Jos heitä palvelee myös englanniksi, ihan ilman kielilisää, niin meneekö siinä jotenkin kauemmin.

Tuleeko parempi mieli kun alkaa mykäksi. Voi hyvää päivää, voi tätä päivää.

Tapasin reissussa myös lomaosakekauppiaita. Olen johdonmukaisesti kertonut heille, että ei tarvitse lähteä esittelyyn, koska kohdaltamme lomaosakkeessa ei ole mitään järkeä.

Kohteeseen ei ole halpoja pelkkiä lentoja. Varmaan kolmen pompun kautta pääsisi, kun normaalisti kuuden tunnin matkaan käyttäisi puoli vuorokautta, tai kokonaisen.

Fiksu myyjä ymmärtää hyvin. Tavataan samalla sillalla joka aamu, vaihdetaan kuulumiset, ollaan ihmisiksi. Sata metriä ja sillan toisessa päässä on kiukkuinen ämmä, joka moittii meidät tyhmiksi.

Seuraavana päivänä hänen sakemannikumppaninsa kysyy olemmeko saksalaisia.

Sanon ämmälle, että kerro sille ettei olla. Tämä vastaa että oletko niin tyhmä, ettet millään kielellä pysty kertomaan. En sano ”zwei losers”.

Puolen tunnin työllä pystyisin hankkimaan hänen toimeksiantajiensa ketjun kaikki nimet, ihan Herra Savoyta myöten. En käytä lomaani siihen.

Se mukava tyttö kertoo muutaman päivän päästä, että kiukkuinen ämmä on lähetetty maanantailennolla Suomeen. Facebook-palautteen mukaan oli kai onnistunut loukkaamaan puolet Suomen eläkeläisistä.

Sitten tämä lehtijuttu. Menee kuin huononnukset yleensä: ”keskittämällä parannamme palveluamme”.

Isot ostavat pieniä lehtiä. Hesarin jutut lyhennelminä tamperelaisillekin.

Aikuisille ihmisille valehdellaan silmät kirkkaina, että tulee parempaa lehteä. Eikä tule!

Tulee keskustoimitusten bulkkia, paikallisuus häviää. Asun Kymenlaaksossa, meidän tilattavan paikallislehtemme omistavat nyt keskisuomalaiset.

Kun lukee Jyväskylän takana asuvasta vanhan koulun kunnostajasta, niin ei vain kiinnosta!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen