Näyttää pahalta kyllä

Pakina

Antti Rinne menetti luottamuksensa. Sitä ennen Sirpa Paatero menetti ministeriytensä ja sairauslomasta päätellen myös terveytensä. Suomenkieleen syntyi ryssimisen tilalle uusi, ulkopoliittisesti siistimpi ilmaisu, paateroida. Mutta paranemisennuste yllätti.

Kaikki hyvin, Rinne lähti. Mutta sitten alkoi katuminen. Antti Kurvinen ehti useampaankin ryhmähuoneeseen. Jonkun mukaan hän osoitti rohkeutta menemällä demareiden ryhmään selittelemään. Normaalia neuvonpitoa.

Kun Kurvinen ja Antti Lindtman seisoivat rinnakkain ryhmähuoneen ovella, tuli mielikuva niistä teleoperaattorin mainosten hintasaarnaajista. Hassua että kampanjan edetessä toinen vaihtui robotiksi. Lindtman oli se robotti, puhui Heinäluoman äänellä.

Pöljäily jatkui. Tiistaina epäluottamus, keskiviikkona Rinne kelpaa jo hallituksen muodostajaksi ja miksei ministeriksikin. Jäi kuulematta sentään, että tarkemmin ajatellen pääministeriksikin.

Kurvinen vetäisi oudon kaurapuurovertauksen, voisilmineen. Vaikka tuolla ulkona on miljoona äänestäjää, jotka näkevät suhmuroinnissa voisilmän tilalla jotain ihan muuta. Siis kun ei nauti luottamusta, niin ei nauti.

Punamullasta hehkutetaan, vaikka ei enää ole punaa eikä multaa. Se puna on valmis heikentämään äänestäjiensä palkkaetuja, se multa ei tule enää toimeen kuoliaiksi kuritettujen maanviljelijöiden puuttuessa. EU!

Oli sentään hienoa kesken kaiken nähdä keskustalaisten tuntema ja arvostama Kauko Suurnäkki, Kannusjärvi, istumassa itsenäisyysvastaanotolla niissä parhaissa kamareissa. 94 vuotta ja terävä kuin partaveitsi.

Kauhistuin kun Matti Vanhanen sitten lauantaina, itselleen ominaiseen sovinnaiseen tapaan kertoi, että Antti Rinne voisi hyvin olla ministeri, ei hän hylkiö ole. Eipä tietenkään, vaikka trumpilaisesti totuuteen suhtautuva ay-jäärä, ay-kelmi onkin.

Kuulisitte nyt sitä kentän ääntä. Se kenttä, puolueista riippumatta, on raivoissaan. Mitä voidaan ajatella politiikasta, jos luottamuspulan vuoksi eronnutta edes ajatellaan saman tien ministeriksi. Paateron luottamus palautui sairausloman aikana!

Rinne pelasti eurojaan, sujuvaksi puhemieheksi! Varokaa! Jos kepu mielletään tämän suhmuroinnin takuumieheksi, niin kansanedustajat voivat laskea kuin moni menettää paikkansa. Kymmenen?

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen