Mitä lurjukset hakevat?

Pakina

Lehdet, Iltalehti ansiokkaasti kärjessä, ovat laajasti paljastaneet eduskuntavaaliehdokkaiden kirjavan rikosmenneisyyden.

Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan sovitettu rikos on sovitettu rikos. Mutta tahran se jättää ja tekijästään kertoo.

Usein se pahoinpitelijä, kunnianloukkaaja, rattijuoppo ja huumehemmo on pieneltä paikkakunnalta. Tiedetään lurjukseksi siellä, mutta ei tiedetä puolueorganisaatioissa.

Kun ei nyt niin hirveästi kiinnostakaan.

Ennuste on helppo tehdä. Eihän niistä lurjuksista kukaan, onneksi, eduskuntaan pääse.

Eduskuntaan kyllä on aina päässyt lurjuksia, mutta silloin pitää olla suurempi lurjus. Nakkivarkaus ei kannata, koplauksen edes luullaan kannattavan.

Osa ehdokkaista, kaikista ehdokkaista, on menestymisensä suhteen ja menestymisensä edellytysten suhteen jalat tosi korkealla irti maasta.

Eletään haaveissa, yhden tyhmän iskulauseen varassa, poltetaan vähät rahat. Osa epäilemättä kunniallisin aikein, mutta epärealistisesti.

Kauppalehti kannattaa mainita tässä välissä. He ilmoittivat ajoissa, että yleisönosastossa ei julkaista ehdokkaiden kirjoituksia.

Muiden lehtien lukijoille tätä mannaa sen sijaan on riittänyt.

Opposition ehdokkaat haukkuvat hallitusta.

Osan tiedän niin tyhmiksi, etteivät ne saisi edes sitä haukkua aikaan, joku piiritoimistosta tai ammattiyhdistyksen toimistosta (on melkein sama) tekee niille ihan sapluunalla.

Hallituspuolueiden ehdokkaat puolustelevat huonoja päätöksiäkin.

Pääministeripuolueen pää-äänenkannattajan pääpakinoitsijana (ymmärtäkää itseironia) en ala niitä tässä luetella, mutta on niitä.

Nyt vaikuttaa ajoittain, että Juha Sipilään suhtaudutaan kuin Tarmo Manni kertoi yhteisön suhtautuneen heidän perheeseensä.

Vaikka hevoset Venäjällä huorin teki, niin Mannin kakaroiden vika.

Lueskelin Juhan Taajuuskirjaa ja toden totta. Ihmiskilpenä koko hallitukselle on saanut olla. Vastuunkantaja on vastuunkantaja.

Mutta lurjukset, he ehkä ovat sitten siellä Kelan rahoja räkälässä juodessaan, linnasta vaihteeksi vapaalla ollessaan, ikuisesti statukseltaan kansanedustajaehdokkaita.

Kun vuodet kuluvat ja maksa vinkuu, niin ollaan muistavinaan että se oli 2019 tosi lähellä.

Sitä kai lurjukset hakevat.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen