Kuva minusta!

Pakina

En ole sosiaalisessa mediassa, en vaikka joku on tehnyt Facebookiin valeprofiilin. Käyn joskus muistaessani tarkistamassa, että onhan siellä yli tuhat ”tykkääjää”.  Se ei ihan yllä vihaajieni määrään. En päivitä sitä, en edes osaisi.

Näen kuitenkin lehdistä muiden ihmisten sosiaalisen median kuvakaappauksia. Ja olen joutunut näkemään, kuinka ihmiset kuvaavat ravintolassa ruoka-annoksensa. Arvaan, että se on Facessa sillä minuutilla. Olkoon sitten vaikka ABC:n ”lehtipihvi” jauhelihasta.

Voi tätä lume-elämän määrää.

On jotenkin nyrjähtänyttä, että ihmiset eivät kestä ajatusta siitä että elämä olisi ihan tavallista. Ei, ei. Kun on ihqua ihan koko ajan. Kuva matkoilta, kuva ravintolasta ja kuva vaivautuneesta julkkiksesta yhteiskuvassa. Niinku mun kaveri, ihan bestis.

Tämä ei ärsyttäisi minua, jos se ei myös haittaisi minun elämääni. Kun menen kioskille, jossa samalla toimii posti, niin selfie-kulttuuri laittaa minut jonottamaan.

Kas, on nuoria naisia miltei ruuhkaksi asti, asiakaspalauttamassa Zalandolle tai vastaavallefirmalle vaatteita ja kenkiä. Sattuu siihen kokematon myyjä, niin homma kestää ja kestää.

Miksi palautusprosentti on niin suuri? Siksi, koska vaatteet on alunperinkin tilattu ilman ostoaikomusta. Kenenkään rahapussi ei kestä ostaa uusia mekkoja joka viikko, ja kuitenkin niistä täytyy saada tyrkkykuvia nettiin. Yksinkertaistahan se, tilataan vaatteita ja kenkiä, otetaan omakuvia, lavasteena ehkä vettä pitkäjalkaisessa lasissa ja sitten teksti ”Etkoskumpat ennen megabileitä!!!”

Lumekuva on jo netissä, on aika pakata vaatteet ja kengät ja käydä palauttamassa.

Niinpä sieltä jo lapsuudenkaveri Pipsa toisesta kaupungista peukuttaa ja kadehtii. Kadehtii tietämättä, että kuvan laittaja on pikavippikierteessä, lapset huostaanotossa ja uusikin poikakaveri muksii kännipäissään. Mutta täällä menee hyvin, kuvahan sen kertoo.

Ennen kirjeenvaihtoilmoituksissa mainittiin että ”kuva olisi kiva yllätys”. Ehkä laitettiinkin, rehellisiä, paljekameralla otettuja kuvia, joissa miehet seisoivat hieman vinossa osuuskaupan kuormurin vieressä.

Naiset olivat ottaneet permanentin ja laittaneen nylonit ja poseerasivat rippilahjaksi saadun Jupiter-polkupyörän vieressä.

Oli viehkeää, jos toinen jalka oli jo polkimella valmiiksi. Vauhtimimmi!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen