Korona jouluksi
Erään itseohjauskurssin mukaan kaiken haluamansa saa. En muuten ole saanut, vaikka olen kuinka halunnut. Mutta ehkä joku viimein saa sen koronan, jota on joulupukilta jo 60-luvulla toivonut. Hieno peli, eriväriset nappulat ja taitolaji ilman muuta.
Vaan muistellaanpa mukavia. Tapaninajelulle hevosella en ole koskaan päässyt, mutta enpä osaa kaivatakaan.
Tiedän että se ei ole sellaista kuin joulukorteissa, jossa kaikilla on punaiset posket, hevosellakin. Reaalimaailmassa se on kylmää, mistä niitä vilttejä ja turkiksia joka lähtöön.
Ja jos Taavetti ja Tiina nousee kannoille, niin ne haisevat tupakalta, grillikioskin sinapilta ja pitkäaikaiselta juopottelulta. No, Taavetti ehkä joululahjaksi saamaltaan Menneniltä, joka siis on haju, ei tuoksu.
Olen kuitenkin saanut Tapaninpäivänä 1969 ajaa Wartburgia. Olimme joulukylässä ja enon piti viedä meidät sitten maalta kotiin. Hänelle nousi jumalattoman korkea kuume. Ja keksivät, että Jallullahan on ajokortti, otat tuosta Warren.
Oli kortti, mutta en osannut ajaa. (Tunnustin sitä yhtä vähän kuin nyt jo 17-vuotiaina kortin saavat neropatit).
Äiti pelkäsi ja käski pysäyttää aina kun joku tuli vastaan. Onneksi ei montaa tullut. Siihen asti en ollut tarvinnut ajokorttia kuin Kesti-Krouvin ovella, nyt olin ajomies.
Mieleenpainuvinta lahjaa aina kysellään. Koulumenestys ei mitenkään edellyttänyt sen luokan lahjaa, mutta 1967 joulupukki oli oikeamielinen. Viiden tuuman kelanauhuri, Crown Solid State! Viihdelaite, mutta vaikutti koko loppuelämääni.
Jo joulupäivänä poikien kanssa meidän saunakamarissa nauhoitettiin lauluja ja haastatteluja, jotain sketsinpoikasta. Olin haastattelevinani vaalikarjaa ja muistan että Tepu lupasi äänestää Veikko Vennamoa, ihanien silmäpussien vuoksi.
Joka tapauksessa, mikrofonikammo hävisi, omaan ääneen tottui ja onhan sitä mikkiä sittemmin tullut työnnetyksi milloin kenenkin naamalle. Radiotöitäkin tuli viidellä eri vuosikymmenellä tehdyksi.
Ikimuistoisin joulu? Yleisradion lakko, mutta paikallisradiot toimivat. Istuin yksin joulupäivänä seitsemän tunnin suoran lähetyksen, kynttilä paloi, kinkkua eväänä, kaikki joululevyt soitin. Kuuntelijat soittivat lähetykseen ja välillä jopa liikutuin. Radio on intiimi väline.
Nyt mennään koronajoulu, paremmat ajat ovat edessä.