Häpeän vuosi

Pakina

Vuosi 2019 taitaa jäädä historiaan häpeän vuotena. Ja erityisesti myötähäpeän.

Katsokaa Brexit-sekoilua ja katsokaa Trump-sekoilua. Kummastakaan ei tule seuraamaan mitään hyvää.

Enpä kyllä ajattele kovin hienoja itäisen epädemokratiankaan johtajasta. Suomalainenkin voi äänestää lompakollaan, älä matkusta maihin, joissa ei ole sananvapautta.

Ilmastohäpeä on noussut häpeöiden kärkeen.

Kun ihminen elää talvea maassa, jossa päivänvaloa on vuorokaudessa maksimissaan kuusi tuntia, niin onko se häpeä lentää aurinkoisemmille seuduille. Koska Turakaisen perheen kahden viikon loma pilaa koko maapallon. Häpeä Turakainen!

Ruotsalaisteini on noussut ilmastoliikkeen keulakuvaksi. Nimenomaan keulakuvaksi, taustalla manageroivat wanna be -vanhemmat. Jotkut haluavat päteä koiranäyttelyissä puudelinsa kautta, Thunbergin sällskapet tyttärensä kautta. Ja ei, en vertaa
Gretaa koiraan.

Niinpä hyveellisistä hyveellisimmäksi brändätty tyttörukka ei voi nousta lentokoneeseen, vaan liikkuu mannerten välillä purjeveneellä. Ei kai se haittaa, että veneen huoltomiehistöä lennätetään suihkukoneilla?

Ei kai se haittaa, että uuden ajan ristiretkeilijän maihinnousua seurataan helikopterein ja lentokonein ja pikavenein ja kaikin mahdollisin polttomoottorilaittein?

Antti Rinnettä ja Sirpa Paateroa katsoessa tunsi myötähäpeää.

Että ihanko totta ei enää irrotetakaan eläkerahastoista satoja miljoonia Rinteen mielenliikkeiden mukaan? Että ihan tottako Paatero on sentään paras kuntaministeriksi, vaikka tötöili postiasiassa suunnilleen kaiken voitavan.

Uusi Mess, siis uusi pääministeri Sanna Marin kysyi oppositiolta että eikö heitä hävetä. Ei ehkä pitäisi asettua välikysymyskäytännön yläpuolelle.

Kun terroristialueelle varta vasten matkustaneiden naisten palauttamista Suomeen vastustetaan, niin se ei tunnu vihervasemmistolle käyvän. Vihreiden mielestä musta kaapu aina suomalaisen kansallispuvun voittaa. Ainakin saavat sen näyttämään siltä.

Käheää nauruahan siitä syntyy, kun Hussein al Ta-ee pääministerin siivellä heiluttaa häpeän säilää. Istuisit nyt loppukauden vaan hiljaa siellä takarivissä. Ei sinne toista kertaa tarvitse mennä.

Sitten on tämä joukkohäpeän aihe, keskustan kannatus. Sitä voi korjata jo vuonna 2020.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen