Demarihuumaa

Pakina

Olen viime päivinä kysellyt demarikavereiltani, että onko hienoa olla demari. Ei niistäkään ole.

Olen mielelläni ottanut esille postiasiat, joista myöhemmin. Veijo Baltzarista puhuminen antaa minulle vinoa tyydytystä.

Oikein leikkasin irti Iltiksestä Paavo Lipposen sitaatin, jota aion käyttää myös
kirjani markkinoinnissa, tosin nimen omakseni vaihtaen: ”En tunne ketään muuta suomalaista kulttuurihenkilöä, joka olisi yhtä dynaaminen ja yhtä monipuolisesti aikaansaava, kestävästi luova kuin Veijo Baltzar”.

Maailmalla ja näköjään Suomessakin on löysää rahaa. Sitä saa se, joka vähemmistöstatustaan
hyödyntäen tunkeutuu demariympäristöön.

Olisihan meilläkin kaikenlaista maalaisliittolaista pääomaa, erilaisissa seuroissa. Jos romaniyhdistyksen nimiin voi hankkia Porschen, niin kai kepulainen vasenkätinen kolmannen luokan skribenttikin jonkun nahkapenkkisen vaunun voisi saada.

Demaripäättäjien poseerauksella ja demarivirkamiesvastuulla satoja tuhansia euroja liikkui
manipulaattorin suuntaan. Siihen päälle ihmiskauppasyytteet.

Hallituksesta Sirpa Paatero sai lähteä ensin. Oli ukkojen kanssa kahvilassa puhetta, että me olemme kansa.

Meidän omistamaamme omaisuus- ja yritysmassaa johti ministerivastuulla kotkalainen, laukuntekijäksi koulutettu päihdetyönohjaaja. Ja paikallisen lehden päätoimittaja haikaili menetetyn kompetenssin perään…

Sirpa Paateron esiintymiset posticasen selvittelyn yhteydessä olivat vaivaannuttavaa katsottavaa.
Jostain syystä hän oli pääministeri Antti Rinteen suosikki. Rinne yritti auttaa suosikkiaan, sotkien tämän entistä syvemmälle suohon. Siinä juuttui omakin saapas.

Ja katso, kun tuli lopulta tarpeeksi paha paikka, suosikki uhrattiin. Ihmettelin voimakkaan
feminismin Suomessa sitä, että suostuvatko naisministerit seuraamaan vain katseella.

Antti Rinne on, äänioikeuden minulle suomalla oikeudella arvottaen, kaikkien aikojen huonoin miespuolinen pääministeri. Toki huumaantunut omasta itsestään.

Jos olivat Paateron ulostulot vaivaannuttavia, niin entäs koko ajan sanoissaan sekoilevan Rinteen.
Eduskunnalle ei saa valehdella.

Keskustan kannatus on nyt noin 11,7 prosenttia. Se putoaa yksinumeroiseksi luvuksi, jollei
Keskusta pääse eroon epäkelvosta Rinteestä. Viimeistään keskiviikkona.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen