Bussihäpeä

Pakina

Ruotsalainen lukiolainen, jonka nimeä en kiusallakaan mainitse, on nostanut, median avustuksella, itsensä ilmaston pelastamisen messiaaniseksi henkilöksi.

Kyse voi olla nuoren silmittömästä idealismista, mutta olisiko pikkuisen oman edun tavoitteluakin.

Vaikka tyttönen julkaisisi tikku-ukoista ja kolmen pallon menetelmällä piirretyistä kissoista tehdyn kuvakirjan ( kierrätyspaperille ) niin se myisi, koska ilmastonmuutos.

Nyt tämä maailmanpelastaja lähti Amerikkaan. Menee veneellä ja toivon Atlantille suolaisia pärskeitä.

Menee veneellä, koska lentäminen jättäisi hiilijalanjäljen. Hurrapoo!

Inhottaa välillä itseäkin olla inhorealisti. Purjehtiminen on pelkkää showta ja ajan hukkaa. Lentäen olisit jo perillä.

Kalevi Keihäsellä oli Finnairiakin parempi slogan; otat pienet ja olet perillä.

Ikävä fakta on se, että jos tyttö jäikin pois lennolta Sto-NY, niin lento ei jäänyt lentämättä. Mistä tuli hiilijalanjälkisäästö?

Sitten sekin hauska fakta, että purjeveneen huoltoa varten Nykkiin lentää Ruotsista viiden hengen tiimi.

Toki sekään lento ei ole ylimääräinen, eikä sinänsä lisää päästöjä, kun kone lentäisi muutenkin.

Mutta ottavathan he lentoasemalta taksin, tuskin ovat Ruotsin päässäkään kävelleet Arlandaan.

Meihin iskostetaan lentohäpeää, mutta homous on ylpeyden aihe, Pride.

Se ei ollut asiani viikonloppuna Porvoossa, mutta siellä sattui olemaan Pride-marssi. Hyvä kun marssivat, sehän on liikuntaa.

Mietin, että onko bussihäpeä lentohäpeän seuraaja.

Nousin, avec, entisen kotikaupunginosani ( minut on karkotettu köyhyyden vuoksi ) asukasyhdistyksen tilausbussiin. Porvooseen jouduttiin kuin marjapussissa.

Jos ei olisi menty, bussia ei olisi käynnistetty ollenkaan. Kyllä hävettää.

Porvoossa on kaksi merkkihenkilöä, erittäin tunnettu Brunberg ja vähän tuntemattomampi J. L. Runeberg. Runebergillä käytiin kylässä, ei ollut kotona.

Hienothan hänellä oli paikat, miten joku voi rikastua kirjoittamisella, tai voihan sillä Hotakainen ja Remes ja Mäki ja pari muuta. Mutta sulkakynämeiningillä.

Ilahduin tiedosta, että niitä ylimainostettuja torttuja nautittiin aamiaisella paloviinan kanssa.

Tulen muistuttamaan vaimoihmistä tästä.

Kävelin puutarhassa ja pöllin Fredrikan luumupuusta yhden luumun. Se oli hyvänmakuinen.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen