Autoilu jännittää

Pakina

Tässäpä vertaistukea siskot. Olen viime aikoina lukenut useammankin lehtijutun siitä kuinka autoilu jännittää aikuista naista.

En ole varma ovatko eri lehtien variaatioita samasta naisesta, mutta stoori on sama.

On joskus ajettu kortti, mutta ei ole ajettu autoa. Sitten elämänmuutoksen myötä on tullut pakko ajaa.

Ja se jännittää ja epäsiisteillä viiksillä ja Kia-lippiksellä varustetut huoltsikkaviisaat irvailevat tupakkapaikaltaan. 

Älkää naiset omiko ajamisen jännittämistä. Jännittää se minuakin. Jännittää, vaikka olen ajanut yli 50 vuotta, vaikka minulla oli pitkään rekkakortti (tuli ajokorttiuudistuksen yhteydessä Kekkosen lahjana) ja olen omistanut kymmeniä autoja, joskus jopa viisi yhtaikaa.

Olen kirjoittanut parikin autokirjaa ja omistanut 3, 4, 5, 6 ja 8-sylinterisiä autoja, lattiavaihteella, rattivaihteella, automaatilla. 

Autoilu jännittää. Mitä jos saan sakkoja, mitä jos ei mene katsastuksesta läpi, mitä jos tulee kivi tuulilasiin, mitä jos katkeaa jakoketju, mitä jos ajan pahki? Rengasrikko!

Eikä se ole ollenkaan pahinta. Mitä jos Audi-mies nauraa? Mitä jos ohitetaan. Ettei vain kurvata eteen, ettei vain parkkiruudussa se repsikan puolelta tuleva tuhti muija iske tuhannen euron vekkiä oveeni. Oho! Yleensä katsotaan riittävän anteeksipyynnöksi.

Ala sen kanssa nyt marketin pihassa tapella, kurittaa kuitenkin. 

Mitä jos korttia ei uusita.

Mitä jos on tien poskessa liftari. Pitäisikö olla jalo ja kuljettaa neitonen seuraavaan kaupunkiin, vaikka en ollut sinne edes menossa.

Repäiseekö se sukkahousunsa rikki ja vaatii tuhannen euroa.

Mitä jos rouvan tietoon tulee, että vieras nainen on ollut autossa. Mikään selitys ei kelpaa.

Mitä jos on kaveri kyydissä ja missaan vaihteen. Tai auto lähtee nykäisemällä. Osaanko nostaa kytkimen juuri oikein. 

Mikä häpeä jos ajatuksissaan ajaa väärän kyljen mittarin puolelle. Kuka pystyy tankkaamaan takapaksin yli kasvojaan menettämättä.

Mitä jos soittaa apua paikalle koska auto ei käynnisty. Ei käynnisty, koska ei muista erikseen naksautettavaa ajonestolaitetta. On käynyt Jaguarin, on käynyt Lincolnin kanssa.

Mitä jos korttia ei uusita. Jännittää. Ja jos joutuu ajamaan Helsinkiin, menee vatsa kuralle perinteisesti siinä Malmin hautausmaan kohdilla.

Niitähän tulee joka kaistaa. Ja kohta on raitiovaunuja!

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen