Arvaako mennä bussilla?

Pakina

70-luvun alussa hekoteltiin ”Mennään bussilla”-brittisarjalle. Oli veijarikuskit ja Olive ja niuho tarkastaja. Kaukana todellisuudesta, suomalaiskylien jämpteistä kuljettajista ja ruuhkakaupunkien rattitaitureista.

Pitkään aikaan en ole vuorobussiin astunut. Muutama viikko sitten hurvittelu naapurikaupungissa sai turvautumaan bussikyytiin. Toruthan siinä ensimmäiseksi annettiin. Olimme pöljät väärällä pysäkillä, josta ei olisi edes saanut ottaa kyytiin. Armo kävi oikeudesta.

Olen antanut kertoa itselleni, että bussissa 50 euron seteli on liian iso raha. Bussikortteja on ja tarkkaa mistä ovesta kuljetaan. Jotenkin kaipaa niitä aikoja kun bussi jätti kotitalon kohdalle vaikka ei pysäkkiä ollutkaan.

Ei ole niin kauan siitäkään, kun pienten bussifirmojen kuljettajat hoitivat ihmisten asioita kirkolla. Kävivät apteekissa ja jos oli musiikkikauppa oikein, niin ujolle hanuristille nuotin ostossa. Alkoholin välitys oli laitonta, mutta jos ei ottanut hakupalkkaa ja suureen tarpeeseen, niin ehkä sekin palvelu toimi.

Ennen meni sataman bussi puolen tunnin välein, ei ole enää kulkenut vuosikymmeniin. Vaan näkyy olevan joku palvelulinja, joka meidänkin talon mummoja kuljettaa kauppareissuilla. Sitä aikaa odotellessa.

Nyt on tullut bussimatkustamiseen aivan uusia vaaroja. Tai tämä ensimmäinenhän nyt ei niin uusi ole. Onhan jo pitkänokkaisten linjureiden aikana saattanut tapahtua niin, että sitä Kutterin korittamaa Sisua ei ole aivan selvin päin ajettu. Poikkeuksellista toki, mutta ihmeellinen kansallisurheilulaji sekin oli. Kerran hautajaisissa hämmästyin suunniltani, kun entiset rekkakuskit siinä surutalon pihan autojen renkaiden potkimisen ohessa leveilivät kuinka juovuksissa oli paperirullia ajettu.

Nyt Lahdessa känniläinen ei ollut saanut alkometrillä varustettua bussia käyntiin. Ja toveri auttoi!

Toinen kuski puhalsi autoon hengen. Eikä saanut kuin sakot. Siis ihminen, joka auttaa bussin liikenteeseen humalaisen ajettavaksi. Olisi ollut tuplapotkujen paikka.

Vielä hullumpaa. On pariinkin kertaan käyty ohjauspyörään kiinni, tarkoituksena suistaa linja-auto jossa on matkustajia. Ihme että suvaittiin kertoa matkustajien ei-suomalainen alkuperä. Odotan että esim. Kaarina Hazard kertoo kuinka se on kaikki meidän syytämme.

Jari Nenonen Jari Nenonen on haminalainen kirjailija ja pakinoitsija. Hän on kirjoittanut Suomenmaahan vuodesta 1977. Nenosen motto on "Ei se niin vakavaa ole”.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen